Categories
Artikkelit

Kukkahattudaamien marssi ottaa myös miehistä mittaa

Ruokolahdella tehdään musiikkiteatteria sydämen kyllyydestä. Teatterilaivassa on mukana kokonaisia perheitä.

MATTI SAARELA

Ruokolahden kansalaisopiston Teatterilaivan tekijäluettelossa on noin 60

nimeä. Mukana on kokonaisia perheitä. Tämän esityksen merkityksen ja arvon

näkee siten jo käsiohjelmaa silmäilemällä. Musiikkiteatteria tehdään

Ruokolahdella sydämen kyllyydestä.

Teatterilaiva on varmasti myös parata mahdollista viihdettä esityksen

tekijöille. Se on aikuisten leikki. Saa pukeutua hienosti, saa naamioitua

ja tekeytyä joksikin toiseksi, saa olla esillä ja saa esiintyä. Siinä sitä

teatterin taikaa oikein Porvoon mitalla. Eikä tämä teatteri tuntunut

kurjalta katsomonkaan puolella. Ruokolahden Teatterilaiva on omalla

tavallaan hyvin viihdyttävä ja hauska esitys. Tytöt oppivat sosiaalisen

vuorovaikutuksen taidot jo pieninä ja ovat vielä aikuisinakin näyttämöllä

kuin kotonaan. Ruokolahdella mukana on myös suuri joukko raavaita miehiä:

asentajia, insinöörejä, konemestareita ja palopäälliköitä. Esittämisen

piina ja yhdessä olon riemu lyövät tässä esityksessä kättä toisilleen, mikä

tietysti sopii Jerome Kernin ja Oscar Hammersteinin musikaalin tematiikan

kuin nenä päähän.

Tällaista voi olla vain teatterissa.

Lähes sama ryhmä teki muutama vuosi sitten Joseph Steinin ja Sheldon

Harnickin Viulunsoittajan katolla. Teatterilaivasta ei ainakaan vielä

ensimmäisenä viikonloppuna kasvanut yhtä ansiokasta esitystä.

Dialogi ei

oikein toimi

Ohjaaja Reijo Miettisen mukaan esitys päätettiin tehdä, koska ryhmästä

löytyy riittävästi hyviä laulajia. Puheroolit ovat hänen mukaansa pelkkää

täytettä, jolla tarinaa nivotaan yhteen.

Miettisen analyysi omasta ryhmästään on varmaan osuva. Jos porukasta ei

irtoa kunnon dialogia, niin sitä ei irtoa. Teatterilaiva on kuitenkin

musikaali, joka on tehty poikkeuksellisen kiinnostavan tarinan ympärille ja

tarina kärsii esittämisen kömpelyydestä. Miettinen ei ehkä tällä kertaa

onnistu nyt ohjauksessaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ruokolahti-sali

on erittäin vaikea tila tämän kaltaisen esityksen tekemiseen, koska salissa

ei ole oikeaa näyttämöä sivu- ja takatiloineen. Sisääntulot vaativat tässä

ympäristössä tavattomasti aikaa ja se ei sovi perusluonteeltaan sähäkkään

musikaaliin. Esityksen rytmi kärsii.

Esityksen vahvuuksiin kuuluu se, että mukana on Seppo Äijön johtama bändi.

Miettinen on oivaltanut tämän ja sijoittanut bändin näkyvälle paikalle

esiintymistilan oikeaan laitaan. Ratkaisu kuitenkin lisää joukkokohtauksien

ajoituksiin liittyviä pulmia. Ehkä toimivampi ratkaisu olisi ollut

sijoittaa orkesteri reilusti keskelle näyttämöä ja jättää tilaa nyt

hallinnut kömpelö laivakulissi vaikka kokonaan pois. Tämä konsti toimi ihan

tyydyttävästi esityksen viimeisissä kohtauksissa, joissa Miettinen ottaa

bändin reilusti mukaan esitykseen. Tosin bändi joudutaan tätä varten

siirtämään oikeasta reunasta esiintymistilan vasempaan nurkkaan. Näin

saatiin aikaan yksi aikaa vievä siirtymä lisää.

Laulujen harjoittamisesta vastaava Seija Strömberg on korostanut ryhmän

osaamista. Lauluvoimaa ryhmästä löytyy. Soolorooleja laulavat Teija

Savelius, Johanna Pulkkinen, Hannu Mäkelä ja varsinkin todella komean

basson omaava Erkki Riikonen selviytyvät erittäin vaativista lauluista

kaikella kunnialla.

PETTERI VÄRTÖ

Kuvateksti

Kukkahattujen sota. Magnolia (Teija Savelius) ja Gaylord Ravenal (Hannu

Mäkelä) ovat Teatterilaivan tarinan traaginen pari.

TEATTERI

¤·Jerome Kern-Oscar Hammerstein: Teatterilaiva

¤·Suomennos: Esko Elstelä

¤·Ohjaus: Reijo Miettinen

¤·Koreografia: Maritta Haverila

¤·Musiikin ohjaus: Seija Strömberg

¤·Päärooleissa: Teija Savelius, Erkki Riikonen, Johanna Pulkkinen, Seija

Ihalainen, Antti Saari ja Hannu Mäkelä.

Kirjoittaja:
Matti Saarela