MATTI SAARELA
Ruokolahden kansalaisopiston Teatterilaivan tekijäluettelossa on noin 60
nimeä. Mukana on kokonaisia perheitä. Tämän esityksen merkityksen ja arvon
näkee siten jo käsiohjelmaa silmäilemällä. Musiikkiteatteria tehdään
Ruokolahdella sydämen kyllyydestä.
Teatterilaiva on varmasti myös parata mahdollista viihdettä esityksen
tekijöille. Se on aikuisten leikki. Saa pukeutua hienosti, saa naamioitua
ja tekeytyä joksikin toiseksi, saa olla esillä ja saa esiintyä. Siinä sitä
teatterin taikaa oikein Porvoon mitalla. Eikä tämä teatteri tuntunut
kurjalta katsomonkaan puolella. Ruokolahden Teatterilaiva on omalla
tavallaan hyvin viihdyttävä ja hauska esitys. Tytöt oppivat sosiaalisen
vuorovaikutuksen taidot jo pieninä ja ovat vielä aikuisinakin näyttämöllä
kuin kotonaan. Ruokolahdella mukana on myös suuri joukko raavaita miehiä:
asentajia, insinöörejä, konemestareita ja palopäälliköitä. Esittämisen
piina ja yhdessä olon riemu lyövät tässä esityksessä kättä toisilleen, mikä
tietysti sopii Jerome Kernin ja Oscar Hammersteinin musikaalin tematiikan
kuin nenä päähän.
Tällaista voi olla vain teatterissa.
Lähes sama ryhmä teki muutama vuosi sitten Joseph Steinin ja Sheldon
Harnickin Viulunsoittajan katolla. Teatterilaivasta ei ainakaan vielä
ensimmäisenä viikonloppuna kasvanut yhtä ansiokasta esitystä.
Dialogi ei
oikein toimi
Ohjaaja Reijo Miettisen mukaan esitys päätettiin tehdä, koska ryhmästä
löytyy riittävästi hyviä laulajia. Puheroolit ovat hänen mukaansa pelkkää
täytettä, jolla tarinaa nivotaan yhteen.
Miettisen analyysi omasta ryhmästään on varmaan osuva. Jos porukasta ei
irtoa kunnon dialogia, niin sitä ei irtoa. Teatterilaiva on kuitenkin
musikaali, joka on tehty poikkeuksellisen kiinnostavan tarinan ympärille ja
tarina kärsii esittämisen kömpelyydestä. Miettinen ei ehkä tällä kertaa
onnistu nyt ohjauksessaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ruokolahti-sali
on erittäin vaikea tila tämän kaltaisen esityksen tekemiseen, koska salissa
ei ole oikeaa näyttämöä sivu- ja takatiloineen. Sisääntulot vaativat tässä
ympäristössä tavattomasti aikaa ja se ei sovi perusluonteeltaan sähäkkään
musikaaliin. Esityksen rytmi kärsii.
Esityksen vahvuuksiin kuuluu se, että mukana on Seppo Äijön johtama bändi.
Miettinen on oivaltanut tämän ja sijoittanut bändin näkyvälle paikalle
esiintymistilan oikeaan laitaan. Ratkaisu kuitenkin lisää joukkokohtauksien
ajoituksiin liittyviä pulmia. Ehkä toimivampi ratkaisu olisi ollut
sijoittaa orkesteri reilusti keskelle näyttämöä ja jättää tilaa nyt
hallinnut kömpelö laivakulissi vaikka kokonaan pois. Tämä konsti toimi ihan
tyydyttävästi esityksen viimeisissä kohtauksissa, joissa Miettinen ottaa
bändin reilusti mukaan esitykseen. Tosin bändi joudutaan tätä varten
siirtämään oikeasta reunasta esiintymistilan vasempaan nurkkaan. Näin
saatiin aikaan yksi aikaa vievä siirtymä lisää.
Laulujen harjoittamisesta vastaava Seija Strömberg on korostanut ryhmän
osaamista. Lauluvoimaa ryhmästä löytyy. Soolorooleja laulavat Teija
Savelius, Johanna Pulkkinen, Hannu Mäkelä ja varsinkin todella komean
basson omaava Erkki Riikonen selviytyvät erittäin vaativista lauluista
kaikella kunnialla.
PETTERI VÄRTÖ
Kuvateksti
Kukkahattujen sota. Magnolia (Teija Savelius) ja Gaylord Ravenal (Hannu
Mäkelä) ovat Teatterilaivan tarinan traaginen pari.
TEATTERI
¤·Jerome Kern-Oscar Hammerstein: Teatterilaiva
¤·Suomennos: Esko Elstelä
¤·Ohjaus: Reijo Miettinen
¤·Koreografia: Maritta Haverila
¤·Musiikin ohjaus: Seija Strömberg
¤·Päärooleissa: Teija Savelius, Erkki Riikonen, Johanna Pulkkinen, Seija
Ihalainen, Antti Saari ja Hannu Mäkelä.