MATTI SAARELA
Kun kirjoittaa taiteilija Sinikka Kurkisesta, tarina tekisi mieli aloittaa
sanoilla olipa kerran. Siis olipa kerran värien maa ja kokonainen värien
maailma, jota hallitsi viisas ja taitava värien haltijatar…
Usein puhutaan, että sillä ja sillä muusikolla on absoluuttinen sävelkorva.
Olen varma, että Sinikka Kurkisella on absoluuttinen värisilmä. Sen voi
aistia vaikka Kurkisen maalauksesta Kootut keväät, jonka vihreät ja siniset
sävyt ovat häikäisevän kauniita.
·Tätä työtä pystyin maalaamaan vain keväisin, koska silloin työhuoneeseeni
tuleva valo oli puhdasta. Kesällä talon ympärillä kasvavat lehmukset
varjostavat ikkunoita. Siitä teoksen nimi, Kurkinen kertoo työstään.
Kurkinen on syntynyt Joutsenon Korvenkannassa ja asuu yhä muutaman sadan
metrin päässä syntymäkodistaan. Työhuone hänellä on Tainionkoskella
Imatralla. Aikanaan kirjastonakin palvelleen puutalon kaksi huonetta on
täynnä valmiita ja tekeillä olevia maalauksia ja veistoksia.
·Pitkälle ei ole tässä pötkitty. Olisihan se voinut olla viisasta lähteä
noin ammatillisessa mielessä. Eräs akatemian opettajista teroitti meille
nuorille opiskelijoille aina, että älkää missään nimessä lähtekö mihinkään
metsään, Kurkinen naurahtaa.
Huippukoulutettu
ammattitaiteilija
Vuonna 1935 syntynyt pienviljelijän tytär on saanut kuvataiteilijaksi oman
aikansa huippukoulutuksen. Hän opiskeli Vapaassa Taidekoulussa vuonna 1956,
Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1956-60 ja Pariisin Académie de la
Grande Chaumièressa vuosina 1960-61 ajan hengen mukaan.
Oman tyylinsä Kurkinen löysi pian valmistumisensa jälkeen. Kurkisen
maalaukset ovat abstrakteja ja värikylläisiä. Sama värien maailma toistuu
hänen lyijylasimaalauksissaan.
·Olen aina yrittänyt pitää värini puhtaina. Tietenkin on kiinnostavaa
tehdä myös kokeiluja, jotka ovat siinä rajalla. Väri voi olla myös imelä,
makea tai jopa hyökkäävä.
Kurkinen on tuottelias tekijä, jonka luovuus ei näytä vielä eläkeiässäkään
mitään ehtymisen merkkejä.
·Se huvittaa minua. Tai ei se nyt aina niin hauskaakaan ole, mutta minua
kiinnostaa näiden tekeminen yhä. Maalauksissaan suuria ja rytmikkäitä
väripintoja käyttävä Kurkinen tekee myös lasimaalauksia perinteisillä
lyijykehyksillä.
·Se on työläs ja hirveän hidas tapa tehdä. Omat aivot pitää napsauttaa
johonkin toiseen asentoon. Myös värimaailma on rajoitetumpi kuin
maalauksessa. Lyijylasien kanssa joutuu koko ajan tekemään kompromisseja.
Aina puuttuu juuri se väri, jota haluaisi käyttää.
Hengästyttävän
upea näyttely
Imatran taidemuseon näyttelyssä on esillä 53 Kurkisen työtä. Useimmat
suurikokoisista maalauksista ovat aivan uusia, maalattu tänä tai viime
vuonna. Maalausten lisäksi esillä on muutamia sekatekniikalla toteutettuja
installaatioita ja veistoksia. Kokonaisuus on todella komea. Näyttelyn
maalauksissa on paljon paitsi suurta taidetta myös inhimillistä suuruutta.
Kurkinen tulkitsee itse suuret oranssit ja keltaiset väripinnat
surullisiksi väreiksi.
·Viime kesänä satoi melkein koko ajan ja ehkä siksi näissä uusissa töissä
on paljon juuri näitä värejä. Kurkisen maalauksissa abstraktit muodot ja
kylläiset värit kulkevat käsi kädessä. Niiden välillä on jännite. En ole
ensimmäinen, joka kysyy Kurkiselta, harrastaako hän puhdetöinään
matemaattisten funktioiden ratkaisemista.
·Matematiikka oli minulle koulussa kauhistus, hän naurahtaa. Mutta mikä on
näiden muotojen ja värien suhde?
·Vaikea sanoa. Nämä eivät ole puhtaasti sitä, mitä kädestä pensseliin
virtaa. Takana on aina vähintään hatara idea, välillä vahvempikin.
Aikaisemmin tein aina luonnoksen maalauksesta pienoiskoossa juuri kuten
meille taidekoulussa opetettiin. Mutta nyt olen luopunut tuosta tavasta.
III
Sinikka Kurkisen maalauksia ja veistoksia Imatran taidemuseossa 4.12.
sakka. Taidemuseo on avoinna ti-pe klo 11-19, la klo 11-15.
MATTI SAARELA
Kuvatekstit
Värien haltijatar. Sinikka Kurkinen on Etelä-Karjalan kuvataiteen suuri
yksinäinen. Imatran taidemuseossa keskiviikkona avattu näyttely on komea
läpileikkaus Kurkisen viimevuosien tuotannosta.
Värien separaattori. Sinikka Kurkinen on myös humoristi. Siitä kertoo muun
muassa vanhasta separaattorista sommiteltu veistos.