SARI PULLINEN
Leppälän koulun toisluokkalaiset Matleena Ahtiainen ja Tuomas Myllärinen
kantoivat tiistaina luokkansa pirtinpöydälle lautasia ja aterimia.
Ruokarukouksen jälkeen yhdysluokan viisi oppilasta haki perunaa ja kastiketta.
·Ottivatko kaikki salaattia? huolehti opettaja, koulunjohtaja Anna-Maria
Kukkonen.
Ensi syksynä sata vuotta täyttävän koulun lakkautuspuheet ovat alkaneet
joka syksy yhtä varmasti kuin yöpakkaset. Tälläkin kertaa säästöesityksissä
lukee, että Leppälän koulu lakkautettaisiin ensi lukuvuoden alusta.
·Olemme yrittäneet tehdä työmme mahdollisimman hyvin joka päivä kaikesta
huolimatta, eläneet niukasti ja käyttäneet mielikuvitusta, Kukkonen sanoi.
·Ei niin voi elää, että miettii uhkaa jatkuvasti. On tehtävä se, mitä
pitää tehdä. Jos me jotakin tarvitsemme, teemme sen.
Viimeksi tarvittiin uusi aita tien laitaan. Vanhemmat ja opettajat
rakensivat sen, ja oppilaat maalasivat keltaiseksi. Kunta antoi maalit.
Positiivisuudestaan huolimatta Kukkonen myönsi, ettei turhautumistakaan ole
voinut välttää.
Neljäksi vuodeksi
riittäisi lapsia
3.-6.-luokkien opettaja Esa Kokkonen pitää upeana sitä, että Leppälässä
koko kylä on osallistunut koulun ylläpitoon. Vanhemmat ovat tärkeä osa myös
koulun toimintaa. Koska kuljetusmäärärahat eivät riittäisi retkille,
vanhemmat ovat kyydinneet. Mukana on ollut heitäkin, joilla ei ole koulussa
omia lapsia.
Torstaina kahden koulutytön isä Veikko Ahtiainen käytti oppilaita kodalla.
·Me vanhemmat emme usko säästöihin. Muutama kymmenen tuhatta euroa tuntuu
vähäiseltä siihen nähden, mitä menetämme, jos koulu lakkautetaan. Ei tällä
kylällä muutakaan kunnan palvelua ole.
·Kyllä me sen ymmärrämme, että jos ei ole lapsia, koulu loppuu. Mutta
vielä noin neljän vuoden ajan oppilaita olisi yli kaksikymmentä. Onko tämä
kunnan satavuotislahja koululle? Ahtiainen kysyi.
Kyläkoulun opettajat jättivät omaan arvoonsa ne puheet, ettei pienissä
kouluissa saa laadukasta opetusta.
·Pienessä koulussa sitoudutaan työhön eri tavalla kuin isossa. Me kaikki
teemme vähän ylimääräistäkin, Kukkonen huomautti.
·Jatkamme kevääseen asti ihan tavallisesti. Toivon mukaan tämä ei ole
vielä lopullinen päätös.
SARI PULLINEN
Kuvateksti
Kello soi. Riina Raunila kalisuttaa Leppälän koulun kelloa, jolla nykyisten
oppilaiden isovanhempiakin on aikoinaan paimennettu oppitunnille. Takana
oppilaita odottelee opettaja Esa Kokkonen.