MATTI SAARELA
Pitäisikö jäädä, vai lähteä pois? Kas siinä pulma teatterinjohtajalle tämän
päivän Suomessa. Sekä Kajaanissa että Kemissä kysytään kohta, kuka murhasi
teatterin? Taiteellinen kunnianhimo tai edes maailmanmaine eivät paina
mitään, kun valtio pihtaa avustuksiaan ja kunnanisät laskevat vähiä eurojaan.
Monet teatterin nuoret leijonat ovat päättäneet lähteä. Lappeenrannan
kaupunginteatterin Antti Majanlahti päätti jäädä vielä ainakin kahdeksi
vuodeksi. Hänen mukaansa toisenlainen ratkaisu olisi ollut rintamakarkuruutta.
·Olisi ollut raukkamaista olla vain vähän aikaa. Näin lyhyessä ajassa ei
pysty vielä toteuttamaan mitään systemaattista kokonaisuutta. Näin suuren
laivan kääntäminen uudelle kurssille vaatii aikaa.
Majanlahti myöntää, että ensimmäisten kolmen vuoden aikana on tullut myös
lunta tupaan ja jäitä porstuaan.
·Katsoin kuitenkin, että minulla on erittäin painavia syitä jatkaa
teatterin johdossa. Olen myös onnistunut saavuttamaan joitain niistä
tavoitteista, joita asetin työlleni kolme vuotta sitten. ·Olen myös
äärimmäisen tyytyväinen tähän työyhteisöön. Minä tykkään siitä. Täällä
tehdään lujasti töitä ja yleisöä varten.
Kaupungin johto
liputtaa puolesta
Vuosi sitten Lappeenrannan kaupunginteatterissa elettiin kriisitunnelmissa.
Tulevaisuus näytti olevan yhden kortin varassa. Uusi kaupunginjohtaja on
kuitenkin luvannut, että teatterilla pitää olla mahdollisuus myös riskien
ottamiseen. Kaupungin taloudellista liekanuoraa on hieman höllennetty.
·Tiukkuus jatkuu! Niukkuus jatkuu! Missään tapauksessa en voi sanoa, että
nyt kaikki asiat olisivat paremmin. Olemme kuitenkin osoittaneet, ettemme
pysty enää enempää säästämään ja kaupungin johto uskoo meitä tässä.
Majanlahden mukaan kaupungin johdon näkyvä julkinen tuki teatterille ei
kuitenkaan vaikuttanut hänen päätökseensä jäädä. Päätös syntyi jo
aikaisemmin. ·Päätöksen jatkosta olin itse asiassa tehnyt jo tänne
tullessani. Sitä en osaa vielä sanoa, jatkanko vuoden 2007 jälkeen. Silloin
tulee viisi vuotta täyteen.
Päätökseen vaikutti kuitenkin varmaan se, että Majanlahti saa pian
elinikäisen kiinnityksen isäksi. 38-vuotiaalle miehelle esikoisen syntymä
on niin kova juttu, että sen rinnalla jopa teatteri kalpenee. ·Laskettu
aika on helmikuun puolivälissä. Olemme päättäneet puolisoni kanssa mennä
myös kesällä naimisiin. Häät pidetään heinäkuussa.
Näytelmän suosiota
on vaikea ennustaa
Mikko Alatalon laulua mukaillen teatterin johtaminen on niitä
hasardihommia. Majanlahden mukaan kukaan ei tiedä varmasti, mistä
näytelmästä tulee hitti.
·Tämä olisi helppoa, jos sellainen tieto olisi olemassa.
Majanlahti lähti Lappeenrantaan tekemään musiikkiteatteria ja hänen
kautensa aloittaneesta Lailasta tuli huikea hitti kaikkien yllätykseksi.
Erinomaiset arvostelut saanut Jesus Christ Superstar on puolestaan ollut
pettymys.
Majanlahden mukaan Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin musikaali on tuonut
teatterille kyllä uusia katsojia, kuten toivottiin, mutta samaan aikaan
teatterin innokkaimmat harrastajat, varttuneisiin ikäluokkiin kuuluvat
katsojat ovat jääneet joukolla pois.
·Musikaali on myös tuottanut omat kulunsa ja joka tapauksessa enemmän kuin
jos sen tilalla olisi esitetty perinteistä puhenäytelmää. Se ei ole
kuitenkaan tuottanut niin paljon kuin me olisimme toivoneet.
Uusien katsojien lisäksi Majanlahti on halunnut Lappeenrannan
kaupunginteatteriin lisää musiikkiteatteria, enemmän kantaesityksiä ja
valtakunnallista näkyvyyttä. Näkyvyyttä on saatu muun muassa Pasi Lampelan
kirjoittamalla ja ohjaamassa Hotelissa, jonka tähdeksi saatiin Hannele
Lauri. Majanlahden mukaan teatteri ei Etelä-Karjalassa ole koko kansan
harrastus samalla tavalla kuin esimerkiksi Tampereella tai Turussa.
·Täällä on vain yksi tietty ikäryhmä, joka rakastaa teatteria. Täällä on
valtavasti perheitä ja ihmisiä, joille teatterissakäynti ei kuulu lainkaan
normaaliin elämänmenon. Se on meidän suurin ongelmamme.
SEPPO RAUTIOVAARA
Kuvateksti
Suuri elämänmuutos odottaa. Antti Majanlahti on vanhan teatterisuvun
kasvatti. Hänen mukaansa isäksi tuleminen merkitsee hänelle myös sitä,
ettei teatteri ole enää hänen elämässään se kaikkein tärkein asia.