MINNA MÄKINEN
AMMATTITAITOISISTA maalareista on jatkuva pula. Tämän tietävät imatralaiset
Pekka Heiskanen ja Juhani Väyrynen. Molemmat ovat pitkän linjan
maalarimestareita ja tätä nykyä myös maalausliikkeiden toimitusjohtajia.
Heiskanen toimii myös Suomen maalarimestariliiton puheenjohtajana ja
Väyrynen liiton kolmantena puheenjohtajana. Imatran maalaripulaan on
luvassa helpotusta, sillä ammattikoulussa käynnistyy ensi syksynä
pintakäsittelyalan linja.
·Linjan saamisessa oli suhteellisen iso kädenvääntö. 30 vuotta siitä
horistiin. Koulumaailma tuntui vain tietävän tarpeen paremmin kuin
työnantajat, Heiskanen toteaa.
MOLEMMAT maalarimestarit ovat sitä mieltä, että tulevat maalarit
tarvitsevat ehdottomasti koulussa annetut pohjatiedot, työ sitten opettaa
loput. Syksyllä alkavassa koulutuksessa pitää työharjoittelut aloittaa
mahdollisimman nopeasti. Jo ensimmäisenä vuonna.
Uusia maalarimestareita alueelle koulutetaan par´aikaa Etelä-Karjalan
aikuisopiston projektiluontoisella kurssilla.
·Alan työnjohto on kasvatettava projektikoulutuksella. Teknikkokoulutuksen
lopettaminen oli huono asia. Kaikkien ei tarvitse olla insinöörejä,
Heiskanen toteaa.
Molemmat maalarimestarit vakuuttavat, että ala tarjoaa melkoisen varman
työpaikan. Ja kätten jälki näkyy.
ETELÄ-SAIMAAN maalarimestariyhdistykseen kuuluu 19 jäsenyritystä.
Liikkeenharjoittajajäseniä on 29 ja muita jäseniä 30. Maalausliikkeet
tekevät töitä yhä enenevässä määrin Venäjälle ja kotimaassa Etelä-Karjalan
ulkopuolelle.
Heiskanen arvioi, että maalausliikkeillä on kapasiteettia tuplamäärä
maakunnan omaan tarpeeseen nähden. Maalausliikkeet kilpailevatkin urakoista
pitkin eteläistä Suomea. Tarvittaessa tehdään yhteistyötäkin.
HEISKANEN ja Väyrynen arvioivat olevansa itse viimeisiä pitkän linjan
maalarimestareita, siis työn kautta edenneitä.
·Pensselin varressa aloitettiin. Sitten oltiin työnjohdossa ja nyt vedämme
molemmat yrityksiä.
Pekka Heiskasen maalausliikkeen perusti isä vuonna 1949. Nyt yrityksessä
työskentelee jo seuraavaa polveakin.
·Minä tulin yritykseeni vuonna 1965 oppipojaksi. Sen piti olla kesätyö ja
tässä ollaan. Tytär jatkaa yritystä, kertoo Väyrynen.
Naisten määrä maalausalalla lisääntyy. Naisvetoisia yrityksiä on
maalarimestariliiton 298 jäsenyrityksestä tosin vasta kymmenkunta, mutta
muissa tehtävissä naisten osuus on kasvanut. Naisten alaa ovat erityisesti
koristemaalaus ja huoneistojen saneeraustyöt.
·Naistyöntekijän jäljiltä harvoin valitetaan, että paikkoja on sotkettu,
tietää Väyrynen.
MAALAUSALA on muuttunut paljon sitten 1960-luvun. Silloin maalitkin
sekoitettiin työmaalla. ·Koneita ei ollut, jos tavaramopoa ei lasketa. Nyt
on kompressorit, ruiskut, tasoituskoneet ja henkilönostimet, luettelee
Väyrynen.
Työ oli ennen fyysisesti hyvinkin raskasta. Sen tuntevat yhä nahoissaan
sekä Heiskanen että Väyrynen. Molemmat toipuvat olkapääleikkauksesta.
Työsuojelun ja -turvallisuuden vaatimukset ovat tänä päivänä isot.
·Työntekijä on yritykselle tärkeä kone ja konetta on pyrittävä säästämään.
Etelä-Saimaan alueella on ymmärretty etunenässä työsuojelun tärkeys. Se on
tärkeä tekijä myös silloin, kun taistellaan työvoimasta, Heiskanen sanoo.
Kuvateksti
Maalarimestarit Pekka Heiskanen (vas.) ja Juhani Väyrynen tietävät, että
alalle ei enää ole tulemista ilman koulutusta.
PEKKA HÖLKKI