Ruotsia vieraalla maaperällä

Toinen kotimainen on Kaakkois-Suomessa hyvin harvojen herkkua.

EEVA SEDERHOLM

Tanja Hirvonen tuntee välillä olevansa huono suomenruotsalainen. Hän ei ole

ole sitä tyyppiä, joka jaksaisi vaatia virastoissa palvelua ruotsiksi,

vaikka lain mukaan siihen olisi tietenkin oikeus.

­·Vaaleissa olen kyllä aina äänestänyt suomenruotsalaisia. Ajattelen, että

he puolustavat meidän oikeuksiamme, hän kertoo.

Enää tämä ei aina onnistu, sillä Hirvosten perhe on muuttanut

itään – maaperälle, jossa ruotsinkielisiä kunnallisvaaliehdokkaita ei

yksinkertaisesti ole. Niin kuin ei ole ruotsinkielisiä kouluja,

päiväkoteja, virkailijoita, myyjiä tai kavereitakaan.

Täällä toinen kotimainen tarkoittaa eri asiaa kuin Länsi-Suomessa.

­·Venäjäksi saisi varmasti parempaa palvelua virastoissa, Hirvonen myöntää.

Hänestä tuntuu, että itärajan takaa tulleisiin suhtaudutaan luonnollisemmin

kuin suomenruotsalaisiin. Ruotsin puhuminen kääntää aina ihmisten päät.

KERRAN OSTOKSILLA vieras ruotsinkielinen mies tuli pysäyttämään Hirvosen,

kun tämä puhui lapsilleen. Hän oli hämmästynyt tavatessaan kohtalotoverinsa.

­·Hän halusi tarkistaa, puhunko minä todellakin ruotsia. Meitä on täällä

niin vähän.

Suomenruotsalainen eroaa Kaakkois-Suomessa joukosta vielä enemmän kuin

muualla Suomessa. Koko maassa ruotsinkielisiä on 5,6 prosenttia väestöstä,

mutta Etelä-Karjalassa heitä asuu 193, mikä on vain 0,1 prosenttia asukkaista.

Myös Kymenlaaksossa määrä on pieni, vaikka luku nouseekin yli 1 600

ihmiseen ja osuus väestöstä lähentelee yhtä prosenttia. Määrää kohottaa

kaksikielinen Pyhtään kunta, jonka asukkaista lähes 11 prosenttia puhuu

äidinkielenään toista kotimaista.

HIRVOSET MUUTTIVAT Espoosta Lappeenrantaan puolitoista vuotta sitten.

­·Meinasin kieltäytyä kunniasta, koska täällä ei ole ruotsinkielisiä

kouluja, Tanja Hirvonen kertoo pohtineensa.

Sen verran tärkeä äidinkieli on, että hän haluaa myös lastensa osaavan

sitä. Lähdettävä kuitenkin oli, sillä perheen isä Timo siirtyi pelaajaksi

jääkiekkojoukkue Saipaan.

Hirvosten lapsikatraaseen kuuluvat Roni, 3, Emma, 6, ja Vera, 9. Äiti puhuu

lapsille ruotsia, isä suomea. Keskenään jälkikasvu puhuu ruotsia, mutta isä

ja äiti suomea.

Lapset vaihtavat sujuvasti kieltä sen mukaan, kenelle puhuvat. Tanja

Hirvonen uskoo, että johdonmukaisuus on tehnyt asiasta yksinkertaisen.

­·Mitään vaikeuksia ei ole ollut, vaikka minua varoteltiin, että kielet

voivat mennä sekaisin.

Äiti ei puhu lapsille suomea edes, vaikka kaikki muut paikalla olijat

käyttäisivät sitä. Kohteliaisuuden vuoksi hän saattaa sanoa saman uudestaan

suomeksi.

MUUTTO OLI lapsille suuri juttu.

­·Mie en oikeastaan halunnut muuttaa, mutta sain sitten kuitenkin nopeasti

kavereita, kertoo Emma, johon alueen murre on jo ehtinyt tarttua.

Kolmasluokkalainen Vera joutui siirtymään ruotsinkielisestä koulusta

suomenkieliseen. Hän oli juuri opetellut kirjoittamaan ruotsiksi, joten

vaihto aiheutti alussa lievää tuskaa. Nyt hän on jo tottunut tilanteeseen.

­·Ei sillä ole yhtään mitään väliä, minkä kielisessä koulussa minä olen,

hän vakuuttaa.

Muun opetuksen lisäksi hän käy kaksi kertaa viikossa tunneilla, joissa

kaupungin suomenruotsalaiset lapset saavat kielen ja kulttuurin opetusta.

Viimeksi puhuttiin luonnosta.

­·Teemme tehtäviä ja joskus pelaamme.

Vera kertoo, että koulunkäynnin myötä suomen kirjoittaminen sujuu helpommin

kuin ruotsin, jonka sanoja joutuu joskus miettimään pidempään.

ENNEN MUUTTOA Tanja Hirvonen oli asunut koko ikänsä Espoossa ja käynyt

koulunsa ruotsiksi. Hän ei kuitenkaan koe olevansa ”tyypillinen

suomenruotsalainen”. Toisaalta hän ei edes osaa määritellä tyypillistä

suomenruotsalaista. Itseasiassa stereotypiat ihan inhottavat häntä.

­·Olen ennen kaikkea suomalainen, hän määrittelee identiteettinsä.

Hän vaan sattuu osaamaan kahta kieltä: suomea yhtä hyvin kuin äidinkieltään.

­·Ihmiset aina sanovat, että ”sinusta ei yhtään kuule, että olet

ruotsinkielinen”. Ikäänkuin ne odottaisivat, että milloin se mokaa,

Hirvonen naurahtaa. Hän on sitä mieltä, että kun Suomessa asutaan, pitää

osata myös suomea. Hän ei oikein ymmärrä opiskelukavereitaan, jotka

marssivat ulos oppitunnilta, jos se pidettiin suomeksi.

Kielet siis sujuvat, mutta entä ne ajatukset?

­·Kyllähän minä olen tätä pohtinut. Ajattelen varmaan vähän kummallakin

kielellä.

Ruotsinkielisiä

Kaakkois-Suomen

kouluissa

LAPPEENRANTA

Ruotsinkielisiä oppilaita on tällä hetkellä 12.

Heille ei ole erikseen äidinkielistä luokkaa, mutta kielen ja kulttuurin

opetusta saa Lönnrotin koululla.

KOUVOLA, KOTKA

Kouvolassa ruotsinkielisiä oppilaita on 13 ja Kotkassa noin 70.

Kouvolasta voi käydä Kuusankosken ruotsinkielisessä koulussa (1­-6 luokat).

Kotka Svenska Samskolassa (alakoulusta lukioon) on noin 200 oppilasta

Kotkasta, Kouvolasta ja muualta Kymenlaaksosta.

Kotkassa toimii myös ruotsinkielinen päiväkoti.

Kuvatekstit

Tanja Hirvonen puhuu aina Emmalle ruotsia, vaikka se herättääkin huomioita.

Roni Hirvonen oppii numerot kahdella kielellä.

MIKA STRANDÉN

Kirjoittaja:
Eeva Sederholm