ETTI KANTOLA
KYMMENEN VUODEN päästä EU:n vedet eivät saa alittaa hyväksi määriteltyä
tasoa. Näin vaatii vesiensuojelua säätelevä EU-direktiivi, joka uudisti
myös Suomen vesilakia vuodenvaihteessa.
Tavoitteena on, että vesien tila ei heikkene missään. Lisäksi kaikkialla
pitää saavuttaa hyvä vedenlaatu vuoteen 2015 mennessä. Tavoite koskee myös
pohjavesiä.
Epäilykset päämäärän toteutumisesta lausutaan jo Etelä-Karjalassa ääneen.
·On alueita, jotka eivät varmasti tule saavuttamaan hyvää tilaa vuonna
2015, sanoo Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen tutkimuspäällikkö Pentti
Välipakka.
EU:lle on menossa arvio paikoista, joissa hyvään tasoon pääseminen on
erityisen vaikeaa.
Riskikohdat on kuitenkin kartoitettu vain yli 40 neliökilometrin järvistä
ja kymmenen neliökilometrin joista.
YMPÄRISTÖKESKUKSEN väki esitti riskeiksi koko Pien-Saimaata ja Kivijärven
yläosaa. Ympäristöministeriö kuitenkin kiristi kriteereitä, ja jäljelle jäi
vain itäinen Pien-Saimaa.
Vuoksi ei ole listalla vedenlaatunsa vuoksi, mutta voimakas rakentaminen ja
säännöstely viévät joen kauas luonnontilaista lähestyvästä tavoitteesta.
Myös täysin keinotekoisesta Saimaan kanavasta mainintaan erikseen.
Kaakkois-Suomessa kartoitettujen järvien pinta-alasta vain puolitoista
prosenttia päätyi riskilistalle. Joissa luku on kuitenkin yli 80 prosenttia.
·Vuonna 2015 hyvästä tilasta poikkeaminen edellyttää selitystä, ja sen me
olemme silloin Brysseliin velkaa, Välipakka ennakoi.
DIREKTIIVIN mukainen vesien laatukriteerien ja luokittelun uudistaminen on
alkanut myös Kaakkois-Suomessa.
Suurin muutos on se, että ennen ihmisten käyttötarpeista lähtenyt arviointi
painottuu nyt vesistön ekologiseen tilaan.
Mitä enemmän ihmisen toiminnan vaikutukset näkyvät, sitä heikompi on luokitus.
·Teemme arvioin, millaisia vesistöt olisivat ilman ihmisen toiminnan
vaikutuksia ja vertaamme tilaa siihen, kertoo erikoistutkija Antti Haapala.
Aiemmissa luokituksissa esimerkiksi hyvin tummavetinen järvi on voinut
saada heikon luokituksen, koska veden laatu haittaa virkistyskäyttöä. Jos
tummuus on luonnollista eikä ihmisen aiheuttamaa, luokitus todennäköisesti
paranee uusilla ehdoilla.
Etelä-Karjalan vesistöt on jaoteltu kirkasvetisiin, keskihumuksisiin ja
tummavetisiin. Ensimmäisen ryhmän luontaisia edustajia ovat esimerkiksi
Simpelejärvi, Immalanjärvi, Saimaa ja Kuolimo.
Keskihumuksisia ovat muun muassa Nuijamaanjärvi ja Maavesi. Haapajärvi on
tumma ja luontaisesti rehevä, vaikka luontaisen rehevyyden taso jää paljon
alle nykyisen.
PELKÄN VEDEN kemian sijaan tulevissa luokitteluissa tutkitaan myös leviä,
kasveja ja kalastoa.
Vertailu luontaiseen tilaan onnistuu järvien osalta kohtalaisesti, mutta
joet tuottavat ongelmia. Vuoksen ja Kymijoen kokoisia luonnontilaisia jokia
ei ole olemassa malliksi. Muoniojoki on ainoa, mutta se on sijaintinsa
vuoksi liian poikkeava.
Luokittelun jälkeen selvitetään, missä tarvitaan kuormituksen vähentämistä,
jotta hyvä tila saavutetaan. Samalla pyritään valvomaan, ettei hyvä tai
erinomainen tila heikenny missään tyydyttävän puolelle.
Ongelma on, että EU:n vaatimuksia noudatettaessa pienet järvet ja joet
jäävät luokittelematta. Ne voivat kuitenkin olla alueellisesti hyvin
merkittäviä.
Vanhempi tutkija Marja Kauppi lupaa kuitenkin, että kuntien pyynnöstä
pieniä vesistöjä voidaan ottaa mukaan arviointiin.
Yksittäiset kansalaiset voivat vaikuttaa vesistöjen hoidon suunnitteluun
antamalla palautetta kuntien ilmoitustauluille ja internettiin
laitettavista suunnitteluasiakirjoista.
Tarkoitus on myös, että tehdyt luokitukset ja luonnehdinnat tulevat
kaikkien nähtäville sähköiseen verkkoon.
Vesien
käyttökelpoisuus-
luokitus
Erinomainen vesialue on luonnontilainen.
Hyvä vesialue on lähes luonnontilainen, mutta lievästi rehevöitynyt tai
selvästi humuspitoinen. Leviä voi esiintyä satunnaisesti.
Tyydyttävä vesialue on jäteveden, hajakuormituksen tai muun toiminnan
lievästi rehevöittämä tai muuten muuttunut. Levähaitat voivat olla
toistuvia ja haitallisten aineiden pitoisuudet ovat hieman kohonneet.
Välttävä vesialue on voimakkaasti rehevöitynyt tai vedenlaatu on muuten
muuttunut. Levät voivat rajoittaa veden käyttöä pitkiä jaksoja.
Kalakuolemia voi esiintyä.
Huono vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan pilaama.
Haitat aiheuttavat selviä riskejä vesistön käytölle tai vesiluonnolle.
Kuvateksti
Ympäristökeskuksen asiantuntijat ovat huolissaan Pien-Saimaan tilan
huononevasta direktiivin vastaisesta suunnasta. ·Sinileväkukinnot ovat
jokakesäisiä ja happi vähenee pohjan läheltä. Tila lähenee tyydyttävää,
kertoo vanhempi tutkija Marja Kauppi.
ES-ARKISTO/PEKKA HÖLKKI