Next esittelee seuraavaa taiteilijasukupolvea

Joutsenon opiston kuvataidelinjan näyttelyyn on koottu kahdentoista opiskelijan töitä. Näyttely on esillä ensi viikon Imatran kulttuurikeskuksessa.

SARI PULLINEN

IMATRA. Next-näyttelyn omista töistään koonneet Joutsenon opiston

kuvataidelinjan nuoret opiskelijat kuvaavat itseään hiljaisiksi

puurtajiksi. Heidän opettajansa Mirja Jokiaho kohottaa siinä kohtaa kulmiaan.

­·Aktiivisia ja motivoituneita nuoria, hän luonnehtii kahtatoista oppilastaan.

Eri tekniikoin työstettyjä taideteoksia esittelevä näyttely saatiin pystyyn

viime tingassa.

­·Viimeiset ripustettiin puoli tuntia ennen avajaisia, naurahti Miia

Martiskainen.

JOUTSENON kuvataidelinjalta on yleensä lähdetty kovalla prosentilla

jatkamaan taideopintoja. Myös tämänkertaisista näytteilleasettajista

monella on samat aikeet.

­·Aion hakea kuvataidealan opintoihin Helsinkiin ja Tampereelle,

suunnitteli lappeenrantalainen Hanna Perälä.

Tamperelainen Katja Kempas päätyi kuvataidelinjalle, koska ei sanojensa

mukaan löytänyt muutakaan kiinnostavaa alaa. Kiinnostus ei ole karissut,

päinvastoin. Oma ala tuntuu löytyneen, ja mielessä siintävät jatko-opinnot.

Hän kehuu oppineensa kuluneiden kuukausien aikana paljon eri tekniikoista.

­·Kritiikkiäkin on saatu, kannustavia sanoja, Kempas kiitti.

Osa näyttelijöistä on vuoden aikana syntyneitä harjoituksia, jotkut on

tehty varta vasten näytille.

Tuulia Iso-Tryykärin maalaus Ihmeaine on yksi näyttelyn harvoista kantaa

ottavista teoksista. Nainen, josta piti tulla omakuva, muuttuikin

mainosmaailman naiskuvaa, vaatimuksia ja lupauksia kritisoivaksi hahmoksi.

Maalausta tehostaa pylvään päälle aseteltu purkillinen ihmeainetta. Sen

Iso-Tryykäri sotki liivatteesta ja pigmentistä.

•••

Joutsenon opiston kuvataidelinjan taidenäyttely Next Imatran

kulttuurikeskuksen toisessa kerroksessa 13.2. saakka.

Kuvatekstit

Tuulia Iso-Tryykäri ihmettelee maalauksellaan Ihmeaine mainosten maailmaa.

Miia Martiskaisen punasaviveistoksesta piti tulla jotain ihan muuta kuin

demoni, mutta savella tuntui olevan oma tahto. Taustalla Joonas Suomalaisen

työ.

SARI PULLINEN

Kirjoittaja:
Sari Pullinen