VESA SALMINEN
LAPPEENRANTA. Sydämellään mukana ja erittäin tehokas, kuvaavat ulkopuoliset
Maria Esalaa.
·Minulla on tapana unohtaa negatiiviset fiilikset, Esala sanoo.
Kun NST:n naiset nousivat salibandyliigaan kolme vuotta sitten,
joukkueenjohtajaa ja Intercarriersin toimistopäällikköä hetken hirvitti.
Budjetti piti kasvattaa 36 000 euroon ja käytännössä Esalan piti kerätä
rahat itse.
·Pikkasen sinä kesänä mietti, että apua, missä tässä ollaan. Siinä sitä
vain ajatteli, että yritetään.
Ensimmäisellä kaudella naisten joukkue teki Esalan mukaan plussaa, toisella
nollatuloksen ja tällä kaudella naiset ja A-tytöt kattava 40 000 euron
budjetti on myös tasapainossa. Parina viime vuonna on jopa vipattu seuran
miehille rahaa.
Pääosa seuran sponsoreista on pieniä yrityksiä, ja pienten purojen
ammentaminen vaatii rutkasti jalkatyötä. Esalan tapauksessa myös
polkupyörätyötä, sillä joskus sponsorineuvotteluihin on pitänyt ajella
Saimaan kanavan rannasta fillarilla.
·Väsyttänyt on joskus, mutta ei kaduttanut.
NST-URA alkoi vuonna 1998, kun seuran silloinen puheenjohtaja, nykyinen
kansanedustaja ja Esalan sisko Anneli Kiljunen etsi mainosten hankkijaa
lehdessä olleeseen liitteeseen. Seuraavana vuonna Kiljunen ja valmentaja
Jarkko Rantala pyysivät ja saivat Esalan naisten joukkueenjohtajaksi.
Pieni naisurheilun esitaistelijan kipinä oli jo valmiina.
·Tyttöjä ei aina huomioida eikä heihin panosteta, Esala kritisoi.
Salibandyn asiantuntija Esala ei ole ollut koskaan, mutta sanoo jo nyt
hieman ymmärtävänsä lajia. Omaa pelitaustaa joukkueurheilusta hänellä ei
ole, mutta perhesählyä tuli pelattua viisi vuotta ja poikien kanssa
katseltua NST:n pelejä.
·Alusta lähtien joukkueessa oli oma henki, olin heti kuin kotonani.
Naisten ilo ja huumori, siitä se voima tulee.
ESALAN oma tausta auttaa varmasti suhteiden luomisessa. Sisaren lisäksi
eduskunta oli työpaikkana hänen isoisällään Eliaksella ja isällään Valto
Käkelällä. Lappeenrannassa Esala on asunut ikänsä eli kaupungin nurkat ja
yritykset ovat tuttuja.
·Olen täältä kotoisin ja käynyt kolmea koulua. Sieltä on tullut ääretön
määrä ystäviä.
Esalan mukaan kotoa hän oppi sen, että yrittää pitää ja asioiden eteen on
tehtävä jotakin. Hyvän pohjan antaa peruspositiivinen asenne.
·Mik on millee, se on sillee, kummitäti sanoi aikoinaan, Esala naurahtaa.
Esala myöntää joskus miettineensä, onko hän jopa liian tehokas. Yhden
ihmisen show´t saattavat seuroissa myös säikäyttää tulijoita pois. Paras
puoli on se, että yksissä käsissä langat eivät sotkeennu.
·Ainahan sitä pelkää, että onko liian emäntämäinen. Ainakin pyrin siihen,
että jos vain joku olisi aktiivinen, niin kysyn, voitko tehdä tätä tai
voitko tehdä tätä.
·Ei hirveästi ole tulijoita.
YHTEISTYÖ valmentaja Jarkko Rantalan kanssa on kuulemma saumatonta. Ohjeita
Esala ei anna.
·Siihen puoleen en puutu yhtään, en edes tiedä siitä.
·Kerran kaudessa saatan kysyä, miksei joku pelannut.
Seuran ja lajin on Esalan mielestä ansaittava arvostus omalla työllään.
Aikaa siihen kuluu, sillä salibandyn historia on lyhyt.
·Ei yhtään kunnon keski-ikäistä salibandyihmistä ole edes vielä olemassa.
Maria Esala
44-vuotias 10-ja 12-vuotiaiden poikien äiti. Tärkeä tukija ja idea-apuri on
myös aviomies Jouko, joka työskentelee Emerson Process Managementin
aluepäällikkönä Lappeenrannassa.
Intercarriersin toimistopäällikkö Lappeenrannassa.
NST:n joukkueenjohtaja vuodesta 1999.
”Mitali on aina mitali” eli pronssi tyydyttäisi tällä kaudella.
Kuvateksti
Työhuoneen ikkunan edusta Saimaan kanavan reunalla on talvella hiljainen.
Kesällä laivanselvitykset ja rahtaukset täyttävät Intercarriersin
toimistopäällikön Maria Esalan päivät.
MIKA STRANDÉN