Categories
Artikkelit

Oma keittäjä useimmilla kouluilla

Lappeenrannassa laitoskeittiöiden määrää on supistettu rajusti. Siitä huolimatta useimmilla kouluilla on vielä oma keittiö. Pienten koulujen keittiöt ovat vaarassa aina, kun kaupungin ruokahuollossa mietitään säästökohteita.

KAISA JUNTUNEN

LAPPEENRANTA. Muukonniemen koululla syödään tänään kreikkalaisia herkkuja.

Keittäjä Lea Papinniemi laittaa kebakoita, tsatsikia, tomaattikastiketta,

riisiä ja fetasalaattia. Jälkiruoaksi on hedelmäsalaattia. Ekaluokkalaisten

vanhemmat on kutsuttu syömään ja ruokasalia on koristeltu Kreikan lipuilla.

Muukonniemen koululaiset ovat onnellisessa asemassa, koska heidän ruokansa

tekee oma keittäjä. Muutamille kouluille ruoat kuskataan aluekeittiöstä.

­·Isoissa aluekeittiöissä tehty ruoka on yhtä hyvää, mutta ainahan ruoka

kärsii kuljetuksesta. Eihän uunikalaa tarvitse kuin kuljettaa pihan yli,

eikä se näytä enää yhtä hyvältä, Lea Papinniemi toteaa.

Mitä pidempi ruoan kuljetusmatka on, sitä enemmän se kärsii. Jokainen

kotikokkikin tietää, että ruoka ei odota kauan syöjäänsä.

­·Kouluruoka on joka tapauksessa hyvää ja monipuolista, painottaa Papinniemi.

Erikoisemman ruoan teemapäivät ovat harvinaista herkkua myös

Muukonniemessä. Niitä on suurin piirtein kaksi lukuvuodessa. Muutenkin

kouluruokailu on niin määriteltyä, ettei keittäjä voi sooloilla oman

mielensä mukaan.

­·Vähän voin mukailla ruokia oman reseptini mukaisesti, lisäillä mausteita,

Papinniemi kuvailee.

LAPPEENRANNAN laitoskeittiöiden määrää on supistettu rajusti. Keittiöiden

määrä on pudonnut viidessä vuodessa 65:sta neljäänkymmeneen.

­·Meillä on kuitenkin vielä 40 keittiötä, emmekä ole yhden ison padan

varassa, painottaa ruokapalvelupäällikkö Elina Särmälä.

Kaupungissa on kolme aluekeittiötä: yksi Voisalmen koululla, toinen Alamäen

koululla ja kolmas Kesämäen koululla.

Muualla valmistettu ruoka kuljetetaan kuudelle koululle: Tyysterniemeen,

Kanavansuulle, Kesämäenrinteelle, Lönnrotin koulukeskukseen, Mäntylään ja

Lauritsalaan. Koulujen lisäksi ruokaa kuskataan päiväkodeille,

hoitolaitoksiin ja vanhuksille kotiin.

Mustolan koulun keittiön lakkauttaminen on suunnitteilla. Muutkin

pikkukoulujen keittiöt ovat vaakalaudalla silloin, kun laskeskellaan

ruokahuollon kustannustehokkuutta.

NORMAALIT LOUNASAJAT kuuluvat pienen koulun etuihin. Muukonniemessä

ensimmäiset saapuvat syömään puoli yhdentoista maissa ja viimeinen ryhmä

siinä vartin yli yksitoista.

­·Meillä on Lappeenrannassa sama ongelma kuin monissa muissakin

kaupungeissa. Ruokailutilat ovat oppilasmääriin nähden liian pieniä ja

ruokailua pitää porrastaa liikaa, Elina Särmälä pahoittelee.

Esimerkiksi Kimpisen koululla syövät yläasteen, lukion ja viereisen

Peltolan koulun oppilaat. Alakoululaisten ruokailu alkaa jo 10:ltä ja

lukiolaiset joutuvat odottamaan 12:een.

Pienellä koululla lasten ruokailutilannekin on miellyttävämpi kuin isoilla

kouluilla. Pienessä ruokasalissa ja pienellä porukalla meteli ei nouse

häiritseväksi.

LEA PAPINNIEMI on työskennellyt kouluruokaloissa kohta kaksikymmentä

vuotta. Hän on kokkaillut Muukonniemen kaltaisilla pikkukouluilla ja

suurten koulujen isoissa keittiöissä. Työntekijän kannalta molemmissa on

omat hyvät puolensa.

­·Isoissa keittiöissä jokaisella on oma vastuualue. Pikkukoululla vastaan

kaikesta yksin. Isossa keittiössä on se mukava puoli, että on seuraa.

Kouluruoka ei ole juuri muuttunut, vaikka se jonkin verran trendejä

seuraakin. Lasagnea alettiin laittaa 1980-luvulla, tänä päivänä listoilla

on kebabia.

­·Jälkiruokia on enemmän kuin ennen. Aiemmin niitä oli vain juhlien

yhteydessä, nyt niitä on useamman kerran kuussa.

KOULULAISET ovat tulleet entistä nirsommiksi. Papinniemeä harmittaa

erityisesti se, etteivät lapset välitä salaateista ja leivästä. Parhaiten

oppilaille kelpaavat pinaattiohukaiset, hernekeitto, lasagne

ja makaronilaatikko, sekä ohrapuuro mehukeitolla. Nälkäisimmillään lapset

ovat maanantaisin.

Koululaisten ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet. Papinniemi on pannut

merkille, että allergioita on vähemmän maaseutukouluilla kuin kaupunkien

kouluissa.

Kuvateksti

Lea Papinniemi saa työstään palautteen saman tien ja suoraan. Lapset

sanovat selvästi mistä tykkäävät ja mistä eivät.

PEKKA HÖLKKI

Kirjoittaja:
Kaisa Juntunen