KAISA JUNTUNEN
LAPPEENRANTA. Muukonniemen koululla syödään tänään kreikkalaisia herkkuja.
Keittäjä Lea Papinniemi laittaa kebakoita, tsatsikia, tomaattikastiketta,
riisiä ja fetasalaattia. Jälkiruoaksi on hedelmäsalaattia. Ekaluokkalaisten
vanhemmat on kutsuttu syömään ja ruokasalia on koristeltu Kreikan lipuilla.
Muukonniemen koululaiset ovat onnellisessa asemassa, koska heidän ruokansa
tekee oma keittäjä. Muutamille kouluille ruoat kuskataan aluekeittiöstä.
·Isoissa aluekeittiöissä tehty ruoka on yhtä hyvää, mutta ainahan ruoka
kärsii kuljetuksesta. Eihän uunikalaa tarvitse kuin kuljettaa pihan yli,
eikä se näytä enää yhtä hyvältä, Lea Papinniemi toteaa.
Mitä pidempi ruoan kuljetusmatka on, sitä enemmän se kärsii. Jokainen
kotikokkikin tietää, että ruoka ei odota kauan syöjäänsä.
·Kouluruoka on joka tapauksessa hyvää ja monipuolista, painottaa Papinniemi.
Erikoisemman ruoan teemapäivät ovat harvinaista herkkua myös
Muukonniemessä. Niitä on suurin piirtein kaksi lukuvuodessa. Muutenkin
kouluruokailu on niin määriteltyä, ettei keittäjä voi sooloilla oman
mielensä mukaan.
·Vähän voin mukailla ruokia oman reseptini mukaisesti, lisäillä mausteita,
Papinniemi kuvailee.
LAPPEENRANNAN laitoskeittiöiden määrää on supistettu rajusti. Keittiöiden
määrä on pudonnut viidessä vuodessa 65:sta neljäänkymmeneen.
·Meillä on kuitenkin vielä 40 keittiötä, emmekä ole yhden ison padan
varassa, painottaa ruokapalvelupäällikkö Elina Särmälä.
Kaupungissa on kolme aluekeittiötä: yksi Voisalmen koululla, toinen Alamäen
koululla ja kolmas Kesämäen koululla.
Muualla valmistettu ruoka kuljetetaan kuudelle koululle: Tyysterniemeen,
Kanavansuulle, Kesämäenrinteelle, Lönnrotin koulukeskukseen, Mäntylään ja
Lauritsalaan. Koulujen lisäksi ruokaa kuskataan päiväkodeille,
hoitolaitoksiin ja vanhuksille kotiin.
Mustolan koulun keittiön lakkauttaminen on suunnitteilla. Muutkin
pikkukoulujen keittiöt ovat vaakalaudalla silloin, kun laskeskellaan
ruokahuollon kustannustehokkuutta.
NORMAALIT LOUNASAJAT kuuluvat pienen koulun etuihin. Muukonniemessä
ensimmäiset saapuvat syömään puoli yhdentoista maissa ja viimeinen ryhmä
siinä vartin yli yksitoista.
·Meillä on Lappeenrannassa sama ongelma kuin monissa muissakin
kaupungeissa. Ruokailutilat ovat oppilasmääriin nähden liian pieniä ja
ruokailua pitää porrastaa liikaa, Elina Särmälä pahoittelee.
Esimerkiksi Kimpisen koululla syövät yläasteen, lukion ja viereisen
Peltolan koulun oppilaat. Alakoululaisten ruokailu alkaa jo 10:ltä ja
lukiolaiset joutuvat odottamaan 12:een.
Pienellä koululla lasten ruokailutilannekin on miellyttävämpi kuin isoilla
kouluilla. Pienessä ruokasalissa ja pienellä porukalla meteli ei nouse
häiritseväksi.
LEA PAPINNIEMI on työskennellyt kouluruokaloissa kohta kaksikymmentä
vuotta. Hän on kokkaillut Muukonniemen kaltaisilla pikkukouluilla ja
suurten koulujen isoissa keittiöissä. Työntekijän kannalta molemmissa on
omat hyvät puolensa.
·Isoissa keittiöissä jokaisella on oma vastuualue. Pikkukoululla vastaan
kaikesta yksin. Isossa keittiössä on se mukava puoli, että on seuraa.
Kouluruoka ei ole juuri muuttunut, vaikka se jonkin verran trendejä
seuraakin. Lasagnea alettiin laittaa 1980-luvulla, tänä päivänä listoilla
on kebabia.
·Jälkiruokia on enemmän kuin ennen. Aiemmin niitä oli vain juhlien
yhteydessä, nyt niitä on useamman kerran kuussa.
KOULULAISET ovat tulleet entistä nirsommiksi. Papinniemeä harmittaa
erityisesti se, etteivät lapset välitä salaateista ja leivästä. Parhaiten
oppilaille kelpaavat pinaattiohukaiset, hernekeitto, lasagne
ja makaronilaatikko, sekä ohrapuuro mehukeitolla. Nälkäisimmillään lapset
ovat maanantaisin.
Koululaisten ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet. Papinniemi on pannut
merkille, että allergioita on vähemmän maaseutukouluilla kuin kaupunkien
kouluissa.
Kuvateksti
Lea Papinniemi saa työstään palautteen saman tien ja suoraan. Lapset
sanovat selvästi mistä tykkäävät ja mistä eivät.
PEKKA HÖLKKI