Pöytätennis hiipuu ja ukkoutuu

Etelä-Karjalassa aiemmin kukoistanut pöytätennis on pahasti hiipuva laji. Lappeenrannassa ja Imatralla aktiiviharrastajia on kourallinen ja heidän keski-ikänsä on kaukana juniorivuosista.

KAISA JUNTUNEN

PÖYTÄTENNIKSEN aktiivipelaajat ovat vähissä Etelä-Karjalassa.

Kisareissuilla kulkee yksi imatralainen ja kuusi lappeenrantalaista pelaajaa.

­·Pöytätenniksen taso ja tila on vaatimaton koko Suomessa, huokaa

Lappeenrannan työväen urheilijoita edustava Harri Korpelainen.

Korpelainen, 42, perustelee näkemystään omalla ja seuratoverinsa Risto

Peiposen, 57, menestyksellä.

­·Vähällä harjoittelulla, näillä taidoilla ja tällä iällä olen A-luokassa

ja 79. sijalla rankinglistalla. Maajoukkue on omaa tasoaan, mutta sen

alapuolella on niin tasaista, että voin voittaa kenet vain. Tilanne on ihan

toinen lahden takana Ruotsissa tai naapurissa Venäjällä.

Risto Peiponen alkoi kulkea LrTU:n pöytätennisporukoissa nelikymppisenä ja

pärjää tällä hetkellä mukavasti kansallisissa kilpailuissa.

­·Missä muussa lajissa viisikymppinen mies pelaa mestaruussarjatasolla,

kysyy Korpelainen.

Veteraanipelaajat ovat enemmistönä lajin rankinglistoilla. A-luokan sadan

pelaajan joukosta yli puolet on yli 35 vuotiaita.

­·Pahasti tässä ukkoudutaan, virnistää Risto Peiponen.

KORPELAINEN, Peipponen ja porukan kuopus, teekkari Sami Pyykkö pelaavat

3-divisioonassa ja tähtäävät tiukasti nousuun. Kolmikko on kärjessä omassa

divisioonassaan syksyn turnauksen jälkeen. Joensuussa käydyissä matseissa

he voittivat kaikki pelinsä. Ratkaiseva kevätturnaus on edessä huhtikuussa

Kuopiossa.

­·Tavoitteena on voittaa kaikki pelit ja nousta 2-divisioonaan, Korpelainen

sanoo.

Lappeenrantalaiset pöytätennismiehet harjoittelevat Kesämäen koululla.

Heillä on mahdollisuus harjoitella kahdesti arkena, sekä viikonloppuisin.

Korpelainen käy itse pelaamassa kerran tai kaksi viikossa.

­·Meidän seuran ongelma on se, että kukaan ei innostu ohjaajaksi. Ohjasimme

pöytätenniskerhoa vuoden verran 1990-luvun lopussa ja siellä kävi

säännöllisesti kymmenkunta poikaa. Uskon, että saisimme junioreja mukaan,

jos joku ottaisi vetovastuun.

­·Jos joku innostuu, niin pelaamaan kyllä mahtuu. Ei tarvitse kuin hommata

maila, patistelee Korpelainen.

ETELÄKARJALAISEN pöytätenniksen kultakausi oli 1980-luvulla. Tuolloin

Imatralla järjestettiin oloissamme harvinainen Suomi-­Englanti maaottelu ja

Imatran Voiman pelaajat karsivat pääsystä mestaruussarjaan.

­·Harrastajia oli paljon ja taso oli leveä, kaihoilee Harri Korpelainen.

Pöytätenniksen alamäelle on Korpelaisen mukaan muutama selitys. Pöytätennis

ei ole tv-laji ja nuoret innostuvat mediaseksikkäämmistä.

­·Lajista on ihan väärä käsitys. Meiltä kysytään tuleeko siinä edes hiki,

Korpelainen huokaa.

Pöytätennisliiton asiat ovat sekaisin ja porukka on riitaista.

­·Liiton nettisivuilla riidellään koko ajan joutavanpäiväisistä asioista.

Nytkin siellä kinastellaan maaliskuussa pidettävien SM-kisojen arvonnoista,

että kuka arpoo ja missä, Korpelainen kritisoi.

HENKILÖAUTOLLINEN aktiivisia pelaajia kävi tutustumassa toissa

viikonloppuna pietarilaiseen pöytätenniskulttuuriin. Harri Korpelainen oli

mukana pelimatkalla, joka oli mitä antoisin.

­·Kävimme pelaamassa pietarilaisella pöytätennisklubilla, jossa oli

pelaajia vaikka kuinka paljon. Juniorejakin oli vaikka millä mitalla.

Suomalaiset mittelivät taitojaan pietarilaisia harrastajia vastaan.

Korpelainen ja kumppanit pärjäsivät hyvin, koska vuorossa sattui olemaan

heikompitasoisten pietarilaisten pelipäivä

­·Klubin ohjaajana oli entinen Neuvostoliiton maajoukkuepelaaja Larisa

Farina ja hän antoikin sitten vähän kovemman vastuksen, Korpelainen virnistää.

Pietarilaispelaajat olisivat innokkaita tulemaan vastavierailulle Suomeen.

Mahdollista on, että heitä nähdään Imatran Pallo Salamien vahvistuksena

3-divisioonan peleissä ensi syksynä.

• • •

Jos pöytätennis kiinnostaa harrastuksena, ota yhteyttä Harri Korpelaiseen

puh. 040 526 9735, sähköposti [email protected]

Kuvatekstit

Risto Peiponen aloitti aktiivipelaamisen nelikymppisenä ja on nyt liki

kuusikymppisenä hyvää kansallista tasoa.

Harri Korpelainen harjoittelee kerran pari viikossa ja pärjää sillä

mukavasti A-luokassa.

MIKA STRANDÉN

Kirjoittaja:
Kaisa Juntunen