ANNE NIEMI
LAPPEENRANTA. Maaninen rekisteröijä Erkki Kurenniemi pysähtyy
Etelä-Karjalan taidemuseon ulko-ovella. Mies kaivaa rintataskusta
savukekoteloa litteämmän digikameran. Painallus, ja kuva on muistikortilla
tallessa.
·Hienot värit. Jos kamera ei niitä toista, voin Photoshopissa lisätä
värikylläisyyttä, virnistää nykytaiteen esitaistelijaksi luonnehdittu
visionääri.
Sininen hetki on painumassa mailleen, kun Kurenniemi astuu museoon.
Taidemuseon läpinäkyvän eteisen lasikennoston viipyilevä tunnelma
johdattelee hienosti Mika Taanilan ohjaamaan ja käsikirjoittamaan
Tulevaisuus ei ole enää entisensä -elokuvaan.
Yli puolet leffan ajasta kuullaan Erkin puhetta, monologia tietotekniikan
ja matemaattisen musiikin rajattomista mahdollisuuksista.
·Mä tiesin Erkistä jotain, suurinpiirtein sen minkälaista musiikkia hän on
tehnyt. Erästä toista elokuvatyötä varten kävin kuuntelemassa Erkin luona
Katajanokalla. Tultuani kotiin tajusin, että elokuva on tehtävä pelkästään
Kurenniemestä, Taanila kertoo.
NUORUUTENSA Erkki Kurenniemi vietti Taipalsaarella: lastenkirjailija
Marjatta Kurenniemen ja kemisti-matemaatikko Tauno Kurenniemen lahjakas
lapsi kun oli.
·Äitini tuki minua fantasioissani. Isäni taas oli ”tiukka-Taukaksi”
kutsuttu matemaatikko, Kurenniemi kertoo.
Valpaskatseinen ja sydämellisesti hymyilevä mies ei mahdu mihinkään
määriteltävään muottiin. Moni saattaa sanoa suoralta kädeltä miestä
tärähtäneeksi. Itse hän luonnehtii tekemisiään hyvinkin tarkasti, mutta
osaa olla myös sarkastinen.
·Olen kai universaali diletantti. Se, että olen näin monessa mukana johtuu
siitä, että minulla on eräänlainen aivovaurio, tavoitesokeus, hän veistelee.
ELOKUVA TOIMII museotilassa hyvin. 52 minuutin kollaasin voi katsoa joko
kulttuurihistoriallisena dokumenttina tai minuutin, parin kuvataideteoksena.
Filmi välittää herkullista ajankuvaa 60-luvun lopulta, mutta esittelee myös
Kurenniemen aivoitukset oikeassa kontekstissa. Taanila on keskittynyt
elektroniikkaan, tietotekniikkaan ja elektroniseen musiikkiin.
Kurenniemi kertoo rakentamistaan laitteista ja koneista, ainutlaatuisesta
ja avantgardistisesta DIMI-soittimesta.
·Mä en mitenkään sano, että tekniikka tekee ihmisen autuaammaksi. Mutta
viimeisen sadan vuoden aika tekniikka on yleistynyt huimaa vauhtia.
Tietokone on nykyisin kodeissa yleisempi vempain kuin vispilä, Kurenniemi
sanoo.
Kuten Taanila toteaa elokuva on vain jäävuoren huippu siitä kaikesta, mitä
Erkki Kurenniemi on elämässään harrastanut ja tutkinut.
·Jos Erkki olisi vienyt tekemisensä loppuun asti, olisi hän ehdottomasti
ollut aikanaan kansainvälisen luokan tähti, kuuluu Taanilan arvio.
KURENNIEMEN VAUHDISSA ei tavallinen kaduntallaaja tahdo kestää mukana. Hän
puhuu museoplaneettaideologiasta ja transhumanismista. Siitä, mitä tulee
ihmiskunnan jälkeen: ihmisen huippuunsa kehittelemät ultraintelligentit
tietokoneet, robotit vai geenimuunnellut ihmiset.
Tuollaisessa miehessä riittää pikkukaupungin tiukan pipon alla
ihmettelemistä. Vuonna 2002 valmistunut elokuva on saanut hyvän vastaanoton
muun muassa Venetsian ja Berliinin biennaaleissa. Nyt se on Suomessa
ensimmäistä kertaa esillä museokontekstissa.
·Erkki on erityisen iloinen, että elokuva tuli Lappeenrantaan, sanoo
taidemuseon näyttelyamanuenssi Eeva-Kaisa Hakulinen.
MAANINEN rekisteröinti on tosijuttu. Kurenniemi tallettaa vimmalla ja koko
ajan kaikkea ympärillään tapahtuvaa. Kassakuitti, kahvikupin hinta,
taidemuseo iltavalaistuksessa, sattumanvarainen muistiin merkintä paperin
nurkalla. Ne kaikki ovat materiaalia Kurenimen elämästä.
·Näiden tallenteiden perusteella koko tämän ajan historia voidaan rakentaa
uudelleen, miettii neurolaskentaa ja ”topologisia suloautomaatteja”
harrastava mies.
··
Tulevaisuus ei ole enää entisensä. Ohjaus Mika Taanila (2002).
Etelä-Karjalan taidemuseossa Lappeenrannassa 26.2.-27.3.
Kuvateksti
Erkki Kurenniemi. Hänestä piti tulla matemaatikko ja fyysikko, mutta mies
sekosikin tietotekniikkaan.
MARLEENA LIIKKANEN