Categories
Artikkelit

Universaali, vaan ei diletantti

Vaikeasti mihinkään muottiin mahdutettava Erkki Kurenniemi yllättää jälleen. Nykytaiteen ja konemusiikin esitaistelijasta kertovassa elokuvassa puhuu nerokas visionääri.

ANNE NIEMI

LAPPEENRANTA. Maaninen rekisteröijä Erkki Kurenniemi pysähtyy

Etelä-Karjalan taidemuseon ulko-ovella. Mies kaivaa rintataskusta

savukekoteloa litteämmän digikameran. Painallus, ja kuva on muistikortilla

tallessa.

­·Hienot värit. Jos kamera ei niitä toista, voin Photoshopissa lisätä

värikylläisyyttä, virnistää nykytaiteen esitaistelijaksi luonnehdittu

visionääri.

Sininen hetki on painumassa mailleen, kun Kurenniemi astuu museoon.

Taidemuseon läpinäkyvän eteisen lasikennoston viipyilevä tunnelma

johdattelee hienosti Mika Taanilan ohjaamaan ja käsikirjoittamaan

Tulevaisuus ei ole enää entisensä -elokuvaan.

Yli puolet leffan ajasta kuullaan Erkin puhetta, monologia tietotekniikan

ja matemaattisen musiikin rajattomista mahdollisuuksista.

­·Mä tiesin Erkistä jotain, suurinpiirtein sen minkälaista musiikkia hän on

tehnyt. Erästä toista elokuvatyötä varten kävin kuuntelemassa Erkin luona

Katajanokalla. Tultuani kotiin tajusin, että elokuva on tehtävä pelkästään

Kurenniemestä, Taanila kertoo.

NUORUUTENSA Erkki Kurenniemi vietti Taipalsaarella: lastenkirjailija

Marjatta Kurenniemen ja kemisti-matemaatikko Tauno Kurenniemen lahjakas

lapsi kun oli.

­·Äitini tuki minua fantasioissani. Isäni taas oli ”tiukka-Taukaksi”

kutsuttu matemaatikko, Kurenniemi kertoo.

Valpaskatseinen ja sydämellisesti hymyilevä mies ei mahdu mihinkään

määriteltävään muottiin. Moni saattaa sanoa suoralta kädeltä miestä

tärähtäneeksi. Itse hän luonnehtii tekemisiään hyvinkin tarkasti, mutta

osaa olla myös sarkastinen.

­·Olen kai universaali diletantti. Se, että olen näin monessa mukana johtuu

siitä, että minulla on eräänlainen aivovaurio, tavoitesokeus, hän veistelee.

ELOKUVA TOIMII museotilassa hyvin. 52 minuutin kollaasin voi katsoa joko

kulttuurihistoriallisena dokumenttina tai minuutin, parin kuvataideteoksena.

Filmi välittää herkullista ajankuvaa 60-luvun lopulta, mutta esittelee myös

Kurenniemen aivoitukset oikeassa kontekstissa. Taanila on keskittynyt

elektroniikkaan, tietotekniikkaan ja elektroniseen musiikkiin.

Kurenniemi kertoo rakentamistaan laitteista ja koneista, ainutlaatuisesta

ja avantgardistisesta DIMI-soittimesta.

­·Mä en mitenkään sano, että tekniikka tekee ihmisen autuaammaksi. Mutta

viimeisen sadan vuoden aika tekniikka on yleistynyt huimaa vauhtia.

Tietokone on nykyisin kodeissa yleisempi vempain kuin vispilä, Kurenniemi

sanoo.

Kuten Taanila toteaa elokuva on vain jäävuoren huippu siitä kaikesta, mitä

Erkki Kurenniemi on elämässään harrastanut ja tutkinut.

­·Jos Erkki olisi vienyt tekemisensä loppuun asti, olisi hän ehdottomasti

ollut aikanaan kansainvälisen luokan tähti, kuuluu Taanilan arvio.

KURENNIEMEN VAUHDISSA ei tavallinen kaduntallaaja tahdo kestää mukana. Hän

puhuu museoplaneettaideologiasta ja transhumanismista. Siitä, mitä tulee

ihmiskunnan jälkeen: ihmisen huippuunsa kehittelemät ultraintelligentit

tietokoneet, robotit vai geenimuunnellut ihmiset.

Tuollaisessa miehessä riittää pikkukaupungin tiukan pipon alla

ihmettelemistä. Vuonna 2002 valmistunut elokuva on saanut hyvän vastaanoton

muun muassa Venetsian ja Berliinin biennaaleissa. Nyt se on Suomessa

ensimmäistä kertaa esillä museokontekstissa.

­·Erkki on erityisen iloinen, että elokuva tuli Lappeenrantaan, sanoo

taidemuseon näyttelyamanuenssi Eeva-Kaisa Hakulinen.

MAANINEN rekisteröinti on tosijuttu. Kurenniemi tallettaa vimmalla ja koko

ajan kaikkea ympärillään tapahtuvaa. Kassakuitti, kahvikupin hinta,

taidemuseo iltavalaistuksessa, sattumanvarainen muistiin merkintä paperin

nurkalla. Ne kaikki ovat materiaalia Kurenimen elämästä.

­·Näiden tallenteiden perusteella koko tämän ajan historia voidaan rakentaa

uudelleen, miettii neurolaskentaa ja ”topologisia suloautomaatteja”

harrastava mies.

•·•·•

Tulevaisuus ei ole enää entisensä. Ohjaus Mika Taanila (2002).

Etelä-Karjalan taidemuseossa Lappeenrannassa 26.2.­-27.3.

Kuvateksti

Erkki Kurenniemi. Hänestä piti tulla matemaatikko ja fyysikko, mutta mies

sekosikin tietotekniikkaan.

MARLEENA LIIKKANEN

Kirjoittaja:
Anne Niemi