Dramaturgi Helena Anttonen näkee Lönnrotissa kollegan

Lappeenrantalaisdramaturgi kuvaa Kalevalan kokoajaa ensimmäiseksi suomalaiseksi dramaturgiksi. Siinä työssä Lönnrot pyrki säilyttämään yksityiskohtia, vaikka ne pysäyttävätkin toiminnan.

ETTI KANTOLA

DRAMATURGI Helena Anttonen luonnehtii Elias Lönnrotia ensimmäiseksi suomalaiseksi dramaturgiksi. Anttonen puhui kansalliseepoksesta ja sen kokoajasta Lappeenrannan Kalevalan päivän juhlassa maanantaina. Hän peilaa kulttuurin suurtyötä tämän päivän taideammattilaisiin.

­·Lönnrot oli kutsumustehtävässään. Aloittaessaan runojen keruuta hänellä ei ollut tiedossa kustantajaa. Hän ei ollut ainoa kerääjä, mutta hänellä oli voimakkain halu ja kyky hahmottaa kokonaisuus.

DRAMATURGIN tapaan Lönnrot ei kirjoittanut Kalevalan tekstejä, vaan työsti valmiista aineksista juonellisen kokonaisuuden.

Lönnrotilla ei kuitenkaan ollut edessään tekstejä, joista valita. Hänen täytyi ensin kiertää kuulemassa ja kirjaamassa ylös. Koko taideaarretta ei ollut missään, ennen kuin joku ryhtyi sitä laulamaan ja esittämään.

Anttonen vertaa myös Lönnrotille runoja laulanutta kansaa nykyammattilaisiin.

­·He olivat aikansa monologin esittäjiä, stand up -taiteilijoita.

Helena Anttonen kertaa Kalevalan juonesta löytyvän runsaasti nykyviihteen perusmateriaalia, sotia, ryöstöjä, kostoja ja kosioretkiä.

Helena Anttonen liittää kansalliseepokseen synnyttämisen monella tasolla.

­·Dramaturgin työ on kätilöimistä, ja Kalevalaa voi lukea synnyttämisenä.

Synnytykset kuuluvat kirjaan myös konkreettisina tapahtumina. Kalevala on tarina kahden neitseellisen raskauden ja synnytyksen välillä. Alussa synnyttäjänä on vedessä kelluva Ilmatar, ja lopussa lapsen saa puolukan syönyt Marjatta.

JOTKUT Lönnrotin ratkaisut tuntuvat lappeenrantalaisdramaturgista kummallisilta.

­·Dramaturgisesti omituisin viivytys lienee keskelle Kullervon tragediaa sijoitettu karjan metsäänsaattoloitsu.

Loitsu on hyvin pitkä ja luetteloi tarkasti niin lehmät kuin lukemattomat metsän hengetkin.

Anttonen epäilee Kullervon kuunnelleen emännän esitystä haukotellen, mutta myöntää, että hänet loitsu ja sen yksityiskohdat vangitsevat.

­·Kiitän Lönnrotia juuri näistä pikkuasioista.

Anttonen sanoo, että nykypäivän juonta korostava dramaturgi olisi karsinut moiset yksityiskohdat pois. Samoin Lönnrot teki itsekin myöhemmin, kun hän laati eepoksesta lyhennetyn version.

­·Se on sujuvampi, mutta itse viivyttelen mieluummin alkuperäisessä. Se pysähtyy ja pysäyttää lukijan hienojen lähikuvien äärelle. Niiden aistivoimaisuus kantaa tuoreena ja viiltävänä aikaa uhmaten.

Kuvateksti

Kalevalan päivän juhlassa Lappeenrannan musiikkiopistolla esiintyi Lappeenrannan Karjalakuoro. Laulua johtaa Jorma Pantsar.

SEPPO RAUTIOVAARA

Kirjoittaja:
Etti Kantola