PERTTI VAHERKYLÄ
SUOMEN suurimmissa kaupungeissa työpaikat ovat siirtyneet yhä enemmän
kaupunkien ydinkeskustojen ulkopuolelle. Keskustoista on hävinnyt
erityisesti kaupan ja liikenteen työpaikkoja.
Huolimatta työpaikkojen etääntymisestä väestörakenteen muutoksen
seurauksena asumisen suunta tulevaisuudessa on kääntymässä takaisin
keskustaan, kun joitakin vuosia sitten pelättiin keskustojen autioituvan
ihmisistä ja jäävän toimistojen haltuun.
Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja ympäristöministeriö ovat teettäneet
selvityksen, missä tutkittiin työpaikkojen määrää ja sijaintia Suomen 33
suurimmalla kaupunkiseudulla vuosina 1985 – 2000. Se tukee varsinkin
suurimpien kaupunkien osalta tätä asumisen kääntyvää suuntaa.
Keskustoissa parhaiten viihtyviä toimialoja vuonna 2000 olivat julkinen
hallinto, rahoituspalvelut sekä majoitus- ja ravitsemustoiminta. Sen sijaan
koulutuksen, teollisuuden sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen työpaikoista
suurin osa on koko seuranta-ajan sijainnut keskusta-alueen ulkopuolella.
KAUPPA oli vielä vuonna 1985 keskustojen suurin toimiala ja noin 40
prosenttia sen työpaikoista oli keskusta-alueilla. Vuoteen 2000 mennessä
tämä osuus oli pudonnut noin neljännekseen.
Monien pienempien kaupunkien keskustoissa kauppa on edelleenkin tärkein
työllistäjä. Suurissa kaupungeissa suurimman työllistäjän asema keskustassa
on siirtynyt liike-elämän palvelujen toimialalle. Näihin sisältyvät muun
muassa erilaiset konsultointi- ja tietojenkäsittelypalvelut sekä
kiinteistö- ja mainosalan toiminnot.
LAPPEENRANNASSA informaatiosektorin työpaikkojen lukumäärä kaupungin
taajama-alueilla oli vuonna 1998 noin 1 000 työpaikkaa ja se lisääntyi
vuoteen 2000 mennessä 1 300 työpaikkaan. Imatralla vastaavat luvut olivat
200 ja 300. Lappeenrannassa nämä työpaikat edustivat noin viittä prosenttia
kaikista työpaikoista ja Imatralla noin kahta ja puolta prosenttia.
Kaupan työpaikkatiheys esikaupungeiksi luokitelluilla alueilla oli
Lappeenrannassa suurimmillaan 1990, jolloin työpaikkoja oli
neliökilometrillä noin 40, vuonna 2000 se oli lähes sama. Imatralla kehitys
kulki 25 työpaikasta 20:een.
Liike-elämän- ja työpaikkapalvelujen työpaikkatiheys esikaupunkialueilla
oli Lappeenrannassa suurimmillaan 20 vuonna 2000, kun vuonna 1985 tiheys
oli 10 työpaikkaa. Imatralla vuoden 2000 työpaikkatiheys oli 18, kun se
vuonna 1985 oli ollut 19 työpaikkaa neliökilometrillä.
VUOKSENNISKALLA Imatralla teollisuuden työpaikkojen kehityksessä on
tapahtunut tutkimusaikana suurimmat muutokset. Siellä teollisuuden
työpaikkatiheys oli vuonna 1985 yli 2000 työpaikkaa neliökilometrillä, kun
se vuonna 2000 oli enää 20. Muualla Imatralla vastaavien vuosien
tiheyslukemat kertoivat myös omaa kieltään, vuoden 1998 noin 1000
työpaikasta oli vuonna 2000 jäljellä enää 250 paikkaa neliökilometrillä.
Imatran niin sanotuilla esikaupunkialueilla työpaikkatiheys oli vuonna 1990
noin 125 ja vuonna 2000 viittä paikkaa pienempi.
Lappeenrannassa vuonna 1990 oli yli 2000 teollisuuden työpaikkaa ja vuonna
2000 reilut 1000 neliökilometrillä. Esikaupunkialueilla luvut olivat 175 ja
120.
KEHITYS noudattelee Lappeenrannassa paljon tutkimuksen yleisiä
suuntaviivoja, mutta kaupunginsihteeri Juha Willberg toteaa kuitenkin,
ettei kehitys sentään aivan yksi yhteen mene.
·Kaupunkirakenteemme sanelee aika paljon sitä mitä tapahtuu. Kaksi suurta
markettia ja lentokenttä ovat keskellä kaupunkia. Muun
perustyöpaikkarakenteen osalta entinen Chymoksen alue on keskustaa ja
lisäämässä työpaikkoja. Muut suurtyöantajamme Nordkalk ja Kaukas ovat hyvin
lähellä keskustaa. Ne ovat ainakin säilyttäneet paljon työpaikkoja. jos ei
lisänneet, toteaa Willberg.
ON SELVÄÄ, että muut suuret marketit ja jättimyymälät ovat sijoittuneet
keskustan ulkopuolelle, jonne pystytään kaavoittamaan tällaisia tilaa
vaativia rakennuksia.
·Lappeenrannassa terveys- ja sosiaalipalvelut ovat enimmäkseen keskustassa
erona valtakunnalliseen suuntaan. Lisäksi hallinnollisia toimia on taas
kaupungin reunoilla kuten tulli Mustolassa, lisää Willberg.