12 vuotta kärhämien historiaa

Suomalaiset saavat selittää Saimaan kanavan liikennehäiriöt maailmalla. Nyt uumoillaan taas uutta maksua. Kanavalla odotellaan ja varotaan ”virheinvestointeja”.

ESA VILENIUS

NEUVOSTOLIITON romahtaminen oli käännekohta kanavasopimuksen tulkinnassa.

Tulkintatavasta riippuen: Venäjä on välillä hivotellut paitsi

valtiosopimuksen rajoja myös kansainvälisen merenkulun periaatteita.

Nyt kanavalla tuskaillaan uutta navigaatiomaksua, joka tiettävästi on jo

Venäjän duumassa asti.

Merenkulkijat ovat saaneet venäläisten uusista maksuista ”hyödykseen” vain

paperilappuja.

Venäjän valtio ei ole rahallisesti hyötynyt kovin paljoa Saimaan kanavasta.

Kun sopimus Neuvostoliiton kanssa aikoinaan solmittiin periaatteena oli,

että vuokra kattaa Neuvostoliiton valtiolle koituvan haitan. Vuokra oli

aika lailla muodollisuus.

Nykyisin vuokra on noin 300 000 euroa vuodessa.

Mutta kanava on merkinnyt myös Venäjälle toimivaa vienti- ja tuontiväylää.

Heillä on aina ollut merkittävä osuus kanavalla liikkuneista aluksista.

Suomalaiset rakensivat Saimaan kanavan ja ovat hoitaneet sitä omalla

kustannuksellaan. Venäjälle ei kanavasta ole ollut kuluja.

Intercarriersin osastopäällikkö Kimmo Kuukka on pitänyt kirjaa Saimaan

kanavan tapahtumista. Hän on ollut huolinta-alalla jo vuodesta 1981

lähtien. Hän ei muista, että Neuvostoliiton aikana olisi ollut ongelmia.

HANKALUUDET alkoivat vuonna 1993. Parin viikon takainen kärhämä

rajavartioston majoituksesta Pällin sululla on vain rikka rokassa.

12 vuotta sitten venäläiset kieltäytyivät jäänmurtoavun antamisesta

Viipurinlahdella. Yli kymmenen alusta oli kiinni. Ainakin yksi sai

potkurivaurioita. Solmittu jäämurtosopimus kesti vuoteen 2001.

Merenkulkuhallitus rahoitti jäänmurtoa korottamalla lupamaksuja.

Vuonna 1995 venäläiset ottivat käyttöön merikanavamaksun, jonka suuruus oli

silloin noin 2 000 markkaa. Kun Saimaalla on vuosittain noin 1 200

aluskäyntiä, kysymys oli alkuun runsaasta kahdesta miljoonasta markasta. Se

tuli normaalin luotsausmaksujen päälle.

Varustamot ja huolintayhtiöt vastustivat maksuja. Rintamassa oli myös

liikenneministeriö. Ulkoministeriö kuitenkin taipui asiassa.

Nykyisin venäläiset perivät myös jäänmurtomaksua. Sitä peritään esimerkiksi

tänäkin vuonna huhtikuun loppuun asti, vaikka suomalaiset ja venäläiset

viranomaiset ovat poistaneet tältä keväältä kaikki jääluokkavaatimukset.

Maksusta sovittiin vuonna 2001.

Vuoden 2002 ankarana talvena maksu kääntyi paradoksiksi. Öljynkuljetukset

Koiviston satamasta olivat vaikeuksissa. Vain suomalaisilla oli kunnollisia

jäänmurtajia.

Vuonna 2004 kanava-asioista innostui Venäjän vaikutusvaltainen tulli. Se

vaati laivojen lastausasiakirjoja tutkittavakseen. Kanavalla katsottiin,

että tarkat tiedot myyjistä ja ostajista eivät kuulu venäläisille.

Kansainvälisen käytännön mukaan Venäjä on läpikulkumaa.

Tästä selvittiin eräänlaisella kompromissimenettelyllä. Kanavalla kysellään

vieläkin mihin tietoja tarvittiin. Kanavaneuvottelujen pohjaksiko?

Pari viikkoa sitten kanavalla syntyi kompromissi venäläisten

rajavartijoiden kanssa. Heillä ei kieltämättä ollut Pällin sululla kunnon

tiloja. Suomalaiset vuokrasivat heille kanavan huoltomiesten taukotilan.

Tietyllä tavalla kysymys on ennakkotapauksesta

Venäjän tulli toimii edelleen Juustilan sululla.

Nyt Venäjä kehittelee uutta navigaatiomaksua. Sitä perusteltu muun muassa

Viipurin lahden VTS-järjestelmän rahoituksella. Suomen rannikoilla toimii

nykyisin VTS, laivojen kulunvalvontajärjestelmä. Siitä ei kuitenkaan peritä

eri maksuja.

KIMMO KUUKAN mielestä ei voi tarkasti sanoa, mitä liikennehäiriöt ovat

vaikuttaneet Saimaan kanavan maineeseen ja tulevaisuuteen kuljetusväylänä.

Tieto pienistäkin häiriöistä kulkee ulkomaille nopeasti.

Kuukan mukaan ainakin ylimääräistä selittelytarvetta on ollut. Saimaan

kanavaa pidetään suomalaisena meriväylänä, joka on suomalaisten vastuulla.

Investointihaluttomuus on näkynyt muun muassa laivojen uusimisen hidastumisena.

Kuvateksti

Saimaan kanava oli alkuun tuottamaton. Nyt tuottoisan kanavan sopimus on

katkolla 2013.

MARLEENA LIIKKANEN

Kirjoittaja:
Esa Vilenius