ESA VILENIUS
NEUVOSTOLIITON romahtaminen oli käännekohta kanavasopimuksen tulkinnassa.
Tulkintatavasta riippuen: Venäjä on välillä hivotellut paitsi
valtiosopimuksen rajoja myös kansainvälisen merenkulun periaatteita.
Nyt kanavalla tuskaillaan uutta navigaatiomaksua, joka tiettävästi on jo
Venäjän duumassa asti.
Merenkulkijat ovat saaneet venäläisten uusista maksuista ”hyödykseen” vain
paperilappuja.
Venäjän valtio ei ole rahallisesti hyötynyt kovin paljoa Saimaan kanavasta.
Kun sopimus Neuvostoliiton kanssa aikoinaan solmittiin periaatteena oli,
että vuokra kattaa Neuvostoliiton valtiolle koituvan haitan. Vuokra oli
aika lailla muodollisuus.
Nykyisin vuokra on noin 300 000 euroa vuodessa.
Mutta kanava on merkinnyt myös Venäjälle toimivaa vienti- ja tuontiväylää.
Heillä on aina ollut merkittävä osuus kanavalla liikkuneista aluksista.
Suomalaiset rakensivat Saimaan kanavan ja ovat hoitaneet sitä omalla
kustannuksellaan. Venäjälle ei kanavasta ole ollut kuluja.
Intercarriersin osastopäällikkö Kimmo Kuukka on pitänyt kirjaa Saimaan
kanavan tapahtumista. Hän on ollut huolinta-alalla jo vuodesta 1981
lähtien. Hän ei muista, että Neuvostoliiton aikana olisi ollut ongelmia.
HANKALUUDET alkoivat vuonna 1993. Parin viikon takainen kärhämä
rajavartioston majoituksesta Pällin sululla on vain rikka rokassa.
12 vuotta sitten venäläiset kieltäytyivät jäänmurtoavun antamisesta
Viipurinlahdella. Yli kymmenen alusta oli kiinni. Ainakin yksi sai
potkurivaurioita. Solmittu jäämurtosopimus kesti vuoteen 2001.
Merenkulkuhallitus rahoitti jäänmurtoa korottamalla lupamaksuja.
Vuonna 1995 venäläiset ottivat käyttöön merikanavamaksun, jonka suuruus oli
silloin noin 2 000 markkaa. Kun Saimaalla on vuosittain noin 1 200
aluskäyntiä, kysymys oli alkuun runsaasta kahdesta miljoonasta markasta. Se
tuli normaalin luotsausmaksujen päälle.
Varustamot ja huolintayhtiöt vastustivat maksuja. Rintamassa oli myös
liikenneministeriö. Ulkoministeriö kuitenkin taipui asiassa.
Nykyisin venäläiset perivät myös jäänmurtomaksua. Sitä peritään esimerkiksi
tänäkin vuonna huhtikuun loppuun asti, vaikka suomalaiset ja venäläiset
viranomaiset ovat poistaneet tältä keväältä kaikki jääluokkavaatimukset.
Maksusta sovittiin vuonna 2001.
Vuoden 2002 ankarana talvena maksu kääntyi paradoksiksi. Öljynkuljetukset
Koiviston satamasta olivat vaikeuksissa. Vain suomalaisilla oli kunnollisia
jäänmurtajia.
Vuonna 2004 kanava-asioista innostui Venäjän vaikutusvaltainen tulli. Se
vaati laivojen lastausasiakirjoja tutkittavakseen. Kanavalla katsottiin,
että tarkat tiedot myyjistä ja ostajista eivät kuulu venäläisille.
Kansainvälisen käytännön mukaan Venäjä on läpikulkumaa.
Tästä selvittiin eräänlaisella kompromissimenettelyllä. Kanavalla kysellään
vieläkin mihin tietoja tarvittiin. Kanavaneuvottelujen pohjaksiko?
Pari viikkoa sitten kanavalla syntyi kompromissi venäläisten
rajavartijoiden kanssa. Heillä ei kieltämättä ollut Pällin sululla kunnon
tiloja. Suomalaiset vuokrasivat heille kanavan huoltomiesten taukotilan.
Tietyllä tavalla kysymys on ennakkotapauksesta
Venäjän tulli toimii edelleen Juustilan sululla.
Nyt Venäjä kehittelee uutta navigaatiomaksua. Sitä perusteltu muun muassa
Viipurin lahden VTS-järjestelmän rahoituksella. Suomen rannikoilla toimii
nykyisin VTS, laivojen kulunvalvontajärjestelmä. Siitä ei kuitenkaan peritä
eri maksuja.
KIMMO KUUKAN mielestä ei voi tarkasti sanoa, mitä liikennehäiriöt ovat
vaikuttaneet Saimaan kanavan maineeseen ja tulevaisuuteen kuljetusväylänä.
Tieto pienistäkin häiriöistä kulkee ulkomaille nopeasti.
Kuukan mukaan ainakin ylimääräistä selittelytarvetta on ollut. Saimaan
kanavaa pidetään suomalaisena meriväylänä, joka on suomalaisten vastuulla.
Investointihaluttomuus on näkynyt muun muassa laivojen uusimisen hidastumisena.
Kuvateksti
Saimaan kanava oli alkuun tuottamaton. Nyt tuottoisan kanavan sopimus on
katkolla 2013.
MARLEENA LIIKKANEN