MINNA MÄKINEN
IMATRA. Saska Helmikallio, 24, lauloi viikko sitten televisiossa tangon Sininen huvimaja. Onnistunut tulkinta vei hänet heinäkuussa olevien
Tangomarkkinoiden finaaliin. Kerta on Saskan toinen. Edellisen kerran hän oli loppukilpailussa vuonna 2003.
Kilpailuun olen osallistunut yhteensä neljä tai viisi kertaa, en enää muista tarkkaan.
Saska aloitti laulajan taipaleensa 17-vuotiaana, kun hän pääsi imatralaiseen Regents-yhtyeeseen. Oma ala oli löytynyt.
Sittemmin hän on hankkinut autonasentajan koulutuksen, mutta…
Kovin mielelläni en siihen ryhtyisi. Jos pystyy valitsemaan, laulan sata kertaa mieluummin.
SASKA vietti peruskoulun jälkeen vuoden Kaustisilla ja perehtyi kansanmusiikkiin. Nuorempana hän kävi muutamalla laulutunnilla.
Minusta on ollut parempi, että tietty luonnollisuus säilyy eikä matki perässä jotain, mitä joku toinen opettaa.
Nyt Saska on tosin pohtinut lauluopetuksen hankkimista.
On tullut laulettua jo niin pitkään, että osaisi ehkä ottaa opin oikein.
SASKA on yrittänyt pitää harjoittelun mahdollisimman vähän työn makuisena.
Olen laulanut silloin kun on laulattanut ja soittanut kun on soitattanut. Mutta jos tunteja alkaa laskea, on niitä paljon.
Saskalla ei ole vakituista yhtyettä, jonka kanssa keikkailla. Sitä mies harmittelee.
Olisi hyvä, jos olisi kokoonpanoltaan pysyvä orkesteri. Nyt käyn bändiharjoituksissa Lappeenrannassa, Simpeleellä, Haminassa.
Keikkoja saisi olla enemmän.
Välillä ei ole yhtään keikkaa kuussa, välillä neljäkuusi. Kuusi on jo luksusta, Saska toteaa.
Hän odottaa kysynnän nyt vilkastuvan. Jos Tangomarkkinoilla tulee menestystä, voi edessä olla muutto Helsinkiin.
SASKASTA tango on aika tavalla hänen itsensä laista musiikkia.
Minusta tango on rock.
Hän pitää eniten vanhoista, mollivoittoisista tangoista.
Taidan olla itsekin enemmän mollivoittoinen. Pohdin paljon sitä, miten maailma muuttuu nopeasti. Moni kaunis asia katoaa ja tilalle tulee uutta. On internetit ja digi-tv:t. Mietin, mihin tämä kaikki johtaa.
Saska on huomannut tanssimusiikinkin muuttuneen.
Laulujen aiheet ja hyvät biisit tuntuvat vähentyneen. Nykyään on paljon lauluja, joissa on vain yksi hokema. Se ei anna paljoa kuulijalle.
Kuvateksti
Saska Helmikalliota huolettaa se, että maailma muuttuu liian nopeasti.
MIKA STRANDÉN