Kun purjevene mäkistarttasi

Veneilijät kertovat elämyksistään Saimaalla ja vähän kauempana. Kolumbuksen perälaineilla oli rankkaa, mutta kuntoa vaati juhannus Ruhansaaressakin.

ETTI KANTOLA

LAPPEENRANNAN pursiseurassa riittää tarinoita. Matti Peuhkurille ja Pertti Hänniselle niitä on kertynyt yhteensä sadalta vuodelta, Petter Sairaselle hieman vähemmän.

Harrastuksen parissa tapahtuu muuallakin kuin vesillä.

– On rakennettu veneitä, telakoita, moottoreita, kesäpaikkoja. Joskus miettii, missä vaiheessa on ehditty vesille.

PEUHKURIN ja Hännisen ikimuistoisin purjehduskokemus on matka Amerikkaan Kolumbuksen perälaineita seuraillen. Se tapahtui Peuhkurin mielestä viisi vuotta sitten eli 1992.

Matka alkoi Espanjasta kirkosta, jossa Kolumbus sai lähtösiunauksensa.

– Eivät ne enää tunteneet Kolumbusta.

Espanjan kuningas saattoi seuruetta purrellaan.

Alku oli rankka, muun muassa miehistön vuorotyön vuoksi.

– Kun oltiin oltu viikko reissussa, ajattelin, että noniin Matti, jaksa vielä 20 päivää, Peuhkuri kertoo.

Kuukauteen kuului toisenlaisia asioita kuin Saimaalla, esimerkiksi ruuan säännöstely ja pilvien tarkkailu juomaveden saamiseksi. Miehet keräsivät makeaa vettä purjeista tehtyyn suppiloon.

Aika kului aallon korkeutta arvuutellessa. Kerran viitettä antoi mittatikuksi ilmestynyt tankkeri, joka hävisi näkyvistä aaltojen väliin.

Ongelmana eivät olleet myrskyt vaan tyven. Neljä vuorokautta purjeveneessä ilman tuulta on koettelemus. Eikä Atlantilla voi koskaan tietää, jatkuuko tuulettomuus tunteja vai viikkoja.

– Reissu oli kokemus, joka rauhoitti minua. Se oli sellainen kulminaatiopiste, että nyt on tehty lähes kaikki, Peuhkuri sanoo.

AMERIKAN-matkan jälkeen Saimaan elämykset tuntuvat jokapäiväisiltä. Pikkuhiljaa sattumuksia muistuu kotivesiltäkin.

Hännistä hymyilyttävät matkat Saimaa-regatan lähtöpaikoille. Roope-hinaaja kiskoi seuran paatit letkassa esimerkiksi Kuopioon. Kerran Roope rikkoontui, ja matkalaiset viettivät päivän Savonlinnassa jalkapalloa pelaten.

Yleensä hinaus kesti kaksi vuorokautta, ja veneet olivat kiinni toisissaan köysillä. Letkan alussa olivat isot alukset ja hännillä miehittämättömät

paatit.

Kovalla kelillä köydet katkeilivat, ja letka oli sikin sokin. Ilman miehistöä olevat veneet karkasivat.

– Kerran yksi kaveri putosi veneestä letkan keskellä. Hänet noukittiin viimeiseen veneeseen.

Hinauksessa nähtiin sekin, että purjevene ottaa mäkistartin. Ihmeen tekijä oli vanha Monica. Aluksen suuri potkuri otti vauhdissa vastusta niin paljon, että kone hyrähti käyntiin. Paatti innostui, eikä käyminen loppunut ennen kuin miehistö irrotti piuhat.

KOKENEET veneilijät hellivät mielessään tapahtumia, jotka ovat jo osittain historiaa. Kesien kohokohta oli juhannus Ruhansaaressa. Veneitä saattoi olla 70 ja väkeä sen mukaisesti.

– Kaikki olivat kuin suurta perhettä.Laguuni täyttyi kylki kyljissä olevista aluksista, ja tunnelma oli vahva. Joka seuralla oli oma nuotionsa, jonka ympärillä laulettiin ja veivattiin nuotiotansseja.

– Vaikka aatto jatkui aamuun, kaikki osallistuivat seuraavan päivän kilpailuun.

20-vuotisjuhlaregatta ei ollut pelkkää juhlaa. Veneet jäivät Hotelli Saimaan rantaan, kun merkkipäivän viettäjät istuivat iltaa Kasinolla.

– Ei tullut mieleenkään, miten veneet siellä pärjäävät.

Yöllä nousi kuitenkin myrsky, jonka jälkeen rannasta löytyi katkonaisia mastoja.

– Joku tuli toisessa kädessään pala keulaa ja toisessa pala perää. Jotain puuttui välistä.

MATTI Peuhkuri muistaa nolon tapauksen. Hän unohti eräällä reissulla poikansa laituriin ja huomasi puutteen vasta mailien päässä.

Veneväki oli lähdössä Savonlinnasta, ja yksi kolmesta pojasta jäi rannalle leikkipuistoon. Kaksi poikaa antoi veneeseen elämää sen verran, ettei vajaus heti pistänyt silmään.

Onneksi toinen venekunta ilmoitti poimineensa puuttuvan pojan kyytiinsä, kun isä alkoi kaipailla alle kouluikäistään.

Kuvateksti

Matti Peuhkurin (vas.) ja Pertti Hännisen muistoissa ylitse muiden on Kolumbuksen muistopurjehdus.

Petter Sairasen toimittamassa pursiseuran historiikissa hinausmatkoista kertoo Unto Oikkosen valokuva.

KAROLIINA PAATOS

Kirjoittaja:
Etti Kantola