MATTI SAARELA
IMATRA. Suomalainen menee läpi vaikka harmaan kiven. Näin sanotaan.
Kansainvälisen nukketeatterifestivaalin järjestäminen Imatralla on monta
astetta kovempi koitos. Siihen tarvitaan azerbaidzhanilaista sisua.
Azerbaidzhanilainen sisu on selvästi hyväntuulista sorttia, ja tätä
optimismia riittää Mustan ja valkoisen teatterin luojalla ja sielulla
Kamran Shahmardanilla.
Ihmisen pitää rakastaa sitä, mitä hän tekee, Shahmardan vasta
kysymykseen, mikä saa hänet jo toista kertaa uhraamaan kaiken aikansa ja
rahansa kansainvälisen nukketeatterifestivaalin järjestämiseen Imatralla.
Minä olen varmaan ihan toivoton romantikko, hän jakaa, kohauttaa
olkapäitään ja hymyilee valloittavasti.
KAUNEUS ja rakkaus voittavat lopulta maailmassa. Näin Shahmardan haluaa uskoa.
Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus onneen ja jokaisesta päivästä
tulee iloita. Elämä on kuitenkin niin lyhyt, hän sanoo.
Imatran Mustan ja valkoisen festivaaleille on tulossa ryhmiä Iranista,
Puolasta, Venäjältä ja Virosta. Myös Suomesta paikalle on tulossa ainakin
neljä ryhmää. Teatterin tekijöiden innostus Imatran tapahtumaa kohtaan
valaa myös uskoa sen järjestäjiin, vaikka rahaa ei ole käytössä oikeastaan
edes nimeksi.
Kymmenen vuoden kuluttua Imatran festivaali on yhtä tunnettu tapahtuma
kuin Tampereen Teatterikesä nyt, Shahmardan uskoo.
Toivon, että voimme jo seuraavana kesänä ottaa tänne nukketeatterin
lisäksi myös pantomiimia ja draamaa, hän jatkaa.
PONTTA Shahmardanin suurille suunnitelmille antaa se, että teatteri on
hänen mukaansa taidemuotona menossa kohti uutta suurta renessanssia.
Maailmalla voi aistia nyt liikehdintää, joka muistuttaa 60-luvun hippiliikettä.
Voidaan puhua jo eräänlaisesta liikkeestä. Teatterin tekijät pyrkivät
ulos myös perinteisestä teatterista. He yrittävät luoda teatterille uutta
kieltä, joka yhdistäisi teatterin eri suuntauksia.
Shahmardanin oma ryhmä tuo festivaaleille kiinalaista teatteria ja
japanilaisen kirjailijan tekstiin perustuvan nukkenäytelmän Dyynien nainen.
Vaikutteita ja tyylejä omaksutaan nyt helposti eri puolilta maailmaa.
Tapahtuu samaa kuin musiikin puolella edellisellä vuosikymmenellä. Syntyy
eräänlaista maailmanteatteria.
Puhutaan rajattomasta teatterista, jossa ihmiset voivat keskustella ja
ymmärtää toisiaan teatterin kielen avulla. Toivoisin, että Imatran
festivaalista kehittyisi tällainen suuri teatterin juhla, jossa ihmisten
välillä ei ole rajoja. Minusta teatterin tärkein päämäärä on yhdistää
ihmisiä, antaa heille yhteenkuuluvuuden kokemuksia.
KULTTUURIEN vuorovaikutus on Shahmardanin mukaan aihe, josta juuri nyt
keskustelaan eurooppalaisten teatterintekijöiden keskuudessa.
Kaikki riippuu meitä itsestämme. Esimerkiksi Iran ja iranilaiset
leimataan meillä helposti terroristeiksi ja siksi minä olen hyvin
mielissäni, kun saatoin kutsua iranilaisen teatteriryhmän tänne.
Halusin tällä alleviivata sitä, että teatterilla ei ole tällaisia rajoja.
Teatteri ei kaipaa politiikkaa, teatteri lähtee ihmisen sielusta.
Uskon, että ihmiset ovat väsyneet rahan perässä juoksemiseen. Muurien
rakentaminen oman minän ympärille ei ole oikeaa elämää.
Uskon, että ihmiset haluavat avata ovensa ja ikkunansa, tulla ulos
lokeroistaan. Ainakin minä haluan suorastaan räjähtää onnesta ja tarjota
jokaiselle oman hymyni.
Uskon, että ihmiset haluavat tehdä ja kokea itse. Teatterin talvi on
kestänyt nyt jo liian pitkään.
TAUSTA
Mustan ja valkoisen nukketeatterifestivaali pidetään Imatralla 10.-12.6.
Esityksiä on muun massa Imatrankosken kävelykadulla ja Teatteri Imatra
näyttämöllä.
Suomesta mukana on yhteensä viisi ryhmää. Mustan ja valkoisen teatteri
Imatralta sekä neljä ryhmää Turun ammattikorkeakoulu nukketeatterilijalta.
Iranista tulee Teheranin nukketeatteri, Puolasta Teatr Conieco, Virosta
Eesti Nukuteater ja Venäjältä Pietarin Puppet House, joka oli viime kesän
festivaalin voittaja.
Kuvateksti
Kamran Shahmardan on toistamiseen järjestämässä kansainvälistä
nukketeatterifestivaalia Imatralla. Juhliin on tulossa ryhmiä viidestä eri
maasta.
MATTI SAARELA