MATTI SAARELA
Rehtori Leila Kaltilan nimilista vakuuttaa kenet tahansa: vaatesuunnittelija Mari Talka, äänisuunnittelija Petrus Repo, valokuvaaja
Pirje Mykkänen, arkkitehti Kasper Muttonen, taiteilija Leena Lahikainen
Lappeenrannan lasten ja nuorten kuvataidekoulu on ollut monelle se ensimmäinen askel ammattiin. Vielä useammat ovat löytäneet siellä oman
luovuutensa ja roppakaupalla elämäniloa.
Lauantaina koulun tiloissa avataan juhlanäyttely. Koulu on toiminut jo 25 vuotta. Esillä on sekä nykyisten oppilaiden että lasten ja nuorten
kuvataidekoulusta uransa aloittaneiden taiteilijoiden töitä.
KAUNEUS kuuluu kaikille. Näillä sanoilla Kaltilan johtaman koulun toimintaperiaatteet voisi varmasti kiteyttää. Nuorimmat koulun oppilaat
ovat olleet kolmevuotiaita ja yläikärajaa nostettiin joitakin vuosia sitten 20 vuoteen.
Kolmevuotiaat käyvät täällä isän, äidin, mummin tai jonkun muun aikuisen kanssa. Varsinainen opetus alkaa viisivuotiaana, Kaltila kertoo.
Olemme nostaneet yläikärajan 18 vuodesta 20 siksi, että myös ne, jotka eivät heti löydä jatko-opiskelupaikkaa, voivat jatkaa opintojaan täällä
meillä, hän jatkaa.
JUHLANÄYTTELY on oikea runsaudensarvi. Näkyvästi ovat esillä esimerkiksi keraamikko Sari Koukin vetämän ”pehmolelutehtaan” tuotteet.
Meillä on ollut sellainen unelmien unilelut – projekti. Ensin olimme lelutehtaan suunnittelijoita, sen jälkeen jokainen sai valita omista suunnitelmistaan sen parhaan. Piirrettiin kaavat. Kaavoista suunnitelmat siirrettiin kankaille, ne leikattiin, ommeltiin ja täytettiin. Lopuksi lelut maalattiin, Kouki kertoo.
Nuorimmat pehmolelutehtaan suunnittelijoista ja toteuttajista ovat olleet kolmevuotiaita, vanhimmat eskari-iässä, hän jatkaa.
LASTEN töiden värit ja muodot ovat valloittavia. Vastaavaa ryöppyävää luovuutta saa nähdä ehkä vain Kiasman ITE-taiteen näyttelyssä.
Täällä me myös tiedämme, mitä tekijä on työllään tarkoittanut. Kun tavallinen katsoja kulkee ihmettelemässä tätä runsautta, hän ei välttämättä ymmärrä, miten tavattoman paljon näihin on vaadittu työtä, tai mitä on mietitty ja mikä tunnelataus työhön sisältyy, kun se vihdoin on valmis, Kaltila jatkaa.
Kuvan tekeminen on loppujen lopuksi hirmuisen pitkä prosessi, Raija Peltola täydentää.
JUHLA on myös juhlanäyttelyssä monien töiden annettu teema. Kuvataidekoulun alakerta on juhlanäyttelyn ajaksi muuttunut Galleria Kaakaopavuksi ja koko näyttelyn tunnukseksi on kutsukortteihin painettu Maija Lempiäisen
juhla-aiheinen maalaus.
Maija on hyvin lahjakas sommittelija. Valitsimme hänen kuvansa myös siksi, että siinä on iin hienosti esitetty tämä juhlateema, Kaltila kertoo.
Monipuolisuus on varmasti yksi koulun valteista. Kuvataidekuussa voi opiskella muun muassa maalausta, grafiikkaa ja valokuvausta. Koulussa 20 vuotta opettanut Peltola on oikea monialataituri.
Meillä on ollut tänä vuonna esimeriksi huovutuskurssi, jonka tuloksia on tässä, Peltola kertoo, ja esittelee valloittavia eläinhahmoja.
NÄYTTELYSSÄ on Kaltilan mukaan juhlateeman lisäksi esillä vuosinäyttelyn teoksiin perinteisesti kuuluvia töitä: mallipiirustuksia, värjättyjä kankaita, keramiikkaa ja grafiikkaa.
Grafiikka on meillä oppiaine, jonka parissa ihmiset viihtyvät pitkään. Monet ovat opiskelleet grafiikan kursseilla vuosikausia, Kaltila kertoo.
Kuvateksti
Leila Kaltilan ”pehmolelutehtaassa” vietetään kesäkuussa kissanpäiviä. Kaltilan kädessä Ruut Wasaman luomus, Sari Koukin kissan onsuunnitellut ja toteuttanut Santeri Sihvo ja Raija Peltolan kissa on Leevi Pyysingin käsialaa.
MATTI SAARELA