Categories
Artikkelit

Neljän kullan Lippojoki pitää nykypesistä ”aika tyhmänä”

Arto Lippojoki on ollut mukana kaikissa 50-vuotiaan IPV:n kultajuhlissa. Nykypesis on hänen mielestään liian varovaista sumputtamista ja kaipaisi paluuta entiseen.

VESA SALMINEN

IMATRA. Pesäpallossa on nykyisin harvinaisen vähän Arto Lippojokea ilahduttavia asioita. Menneissä vuosissa IPV:n miehellä on paljon

hauskempaa muisteltavaa.

– Peli on nykyisin aika tyhmää.

– Nyt saa välistä jättää lyöjiä pois ja peli on hiton varovaista.

Jos Lippojoki saisi määrätä, kyytiä pesäpallosta saisivat ainakin jaksopeli, supervuoro ja jokeripelaajat.

– En tiedä, millaista olisi lyödä nykyiseen sumppuun, mutta katsomosta näyttää, että tuonnehan olisi helkatin helppo lyödä. Ja vastustajat menisivät varmaan sekaisin, jos ulkopelissä ei vaihdettaisikaan paikkoja.

– Kyllähän nää lyövät yhtä kovaa kuin ennen vanhaa.

– Itse en tykännyt olla jokerilyöjä. Minusta ei ollut siihen, että menen sinne kylmiltään. Mieluummin nostelin mailoja, kun lahdin munaamaan itseni.

LIPPOJOKI on mitalien kirkkaudella mitattuna Etelä-Karjalan menestynein pesäpalloilija. Neljän kullan mies on ainoa imatralainen, joka on ollut

kentällä kaikissa seuran mestaruusjuhlissa.

– Onko siinä joku taika ollut vai oonko haistanut, että nyt pitää taas mennä mukaan, Lippojoki naurahtaa.

Hävinnytkin hän sentään joskus on.

– -75 jouduttiin kättelemään Seinäjokea. Se ei ollut yhtään kivaa.

Lippojoen piti lopettaa kahden kullan miehenä jo vuonna 1980, mutta se päätös ei pitänyt. Seuraavan kerran hän lopetti vuonna 1986. Sekin päätös oli väliaikainen.

– Kun tuli ero vaimosta sanoin, että voisin taas alkaa pelata.

VIIKSINIEKKA palasi Linnalaan IPV:n viimeiselle mestaruuskaudelle 1991, kun pelinjohtaja Mikko Vitikainen pyysi vielä kerran mukaan.

– Mie olin jossain vihjannut, että voisin tulla ja pojat sitten soitti.

– Ne piti varmaan minua hulluna, mutta -91 kauden aloituspalaverissa sanoin, että mikään muu ei kelpaa kuin mestaruus.

Henkeä joukkue haki silloin lajin esittelymatkalta Amerikasta. Harjoitusmetoditkin olivat vuosin saatossa muuttuneet.

– Sanoin silloin, että miehän en rautaa nosta, kun nosturitkin on keksitty. Sain vapautuksen siitä, vaikka eihän ne kaikki siitä tykänneet.

Lippojoki oli IPV:ssä koiranleuka ja hengenluoja, joka ulkopuolisten mukaan viihtyi riennoissa kentän ulkopuolellakin. Kentällä mies ei juuri osannut jännittää.

– Pitäähän porukassa olla yksi toheltaja. En mie nyt osaa hiljaakaan olla.

Lippojoki ei kovin hanakasti vertaile vuosien 1977, -78, -86 ja -91 mestaruusjoukkueita, mutta Vesa Lipsasen johtama -86 oli kärkipäässä.

– Meillä oli jumalattoman kova taistelu pelipaikoista ja kuri oli niin tiukka, ettei kukaan uskaltanut sanoa edes, että on kipeä.

Sopupelit eivät Lippojoen mielestä vieneet pesäpallon uskottavuutta ja yleisöä katsomosta.

– Niitä on pelattu iät ja ajat.

VIIMEISEN, ostetun ja hieman iäkkäänkin kultaryhmän on sanottu tukkineen liian pitkään juniorien tien SM-sarjaan ja sitä kautta aloittaneen IPV:n alamäen. Lippojoki ei siihen usko.

– Ei sitä niin vain heti mennä jatkamaan. Ne olivat isot saappaat silloin.

– Kyllähän myökin oppirahat maksettiin, mutta kantapään kautta oppii. Kolmen vuoden tähtäimellä haettiin ensimmäistä mestaruutta, mutta se

tulikin kahdessa vuodessa. Oltiin sellaisia kesäpoikia.

Rahasta Lippojoki ei ole pelannut eikä sitä ole paljoa tarjottukaan.

– Sitähän pitää rakastaa tätä lajia.

• • •

IPV juhlii 50 vuoden taivaltaan lauantaina Imatran kylpylässä koko

iltapäivän ja illan.

– Mie menen sitten vasta, kun kekkerit alkaa, Arto Lippojoki sanoo.

Sunnuntaina on edessä juhlaottelu Linnalassa Järvenpäätä vastaan. Yksi mies on silloin väärällä puolella, sillä herra IPV, ex- toiminnanjohtaja Matti Mansikka on nykyisin Järvenpään Pesiksen valmentaja.

Kuvatekstit

Asvaltti leviää kesäisin Arto Lippojoen levityskoneen alla. Linnalassa Lemminkäisen mies saa tutkia oman firmansa asentamaa hiekkatekonurmea.

Viimeisenä mestaruusvuotenaan Arto Lippojoki (edessä) pelasi jo uuden sukupolven tähden Riku Kytösalmen kanssa.

ES-ARKISTO/PEKKA HÖLKKI

VESA SALMINEN

Kirjoittaja:
Vesa Salminen