Categories
Artikkelit

Ylös, ulos ja järveen

Kalle Kukkosen vapussa on kaksi kohokohtaa. Ensin on keskipäivän kaste Saimaassa. Tupsulakin hän painaa päähänsä 12 tuntia myöhemmin.

ETTI KANTOLA

LAPPEENRANTA. Päivä alkaa Skinnarilankadun opiskelijatalossa kuin mikä tahansa muu. Kalle Kukkonen herää yhdeksän maissa. Hän käy suihkussa, syö ruisleipää ja juo kahvia.

– Suihku oli kyllä turha, kun on järveen menossa. Mutta menen sitten siistinä.

Vappuaatto näyttää ankealta, ikkunasta näkyy räntää.

– Rapea ilma. Mutta paniikki ei iske. Jos on näin kylmä keli, vesi ei ehkä tunnu niin kylmältä. Viikko sitten fuksi jo harjoitteli teekkarikastetta. Hän poikkesi saunasta avannossa.

KUKKONEN pakkaa selkäreppuun tarpeellisen: sukat, tuulipuvun, kengät, lompakon ja avaimet.

– Kasteen jälkeen voi vaihtaa kuivaa päälle. Olen saanut vinkkiä, että toiset kengät kannattaa ottaa.

Ylleen mies kiskoo sähköopiskelijoiden haalarin. Kaste on ensimmäinen myös tälle vaatteelle. Vajaassa vuodessa paljon kokenut asuste ei ole ennen uponnut Saimaaseen.

RAPPUKÄYTÄVÄSSÄ vastaan tulee Matti Ahonen. Mies etsii kuskia Satamassa tarvittavalle peräkärrysaunalle. Kukkonen kieltäytyy, vaikkei promilleja veressä olekaan. Ahonen jatkaa Kukkosen kämppäkaverin, Pekka Tammisen, puheille.

KUKKONEN ilmestyy lumihiutaleiden halkomaan Keskuspuistoon. Tuntia ennen kurkipatsaan lakitusta puisto on autio. Aika kuluu viereisessä ravintolassa. Kukkonen ei tilaa tuoppia.

– Opintotuella eläminen rajoittaa. Säästelen iltaan.

Syksyllä jaettu fuksipisteläystäke on lähes täynnä. Lakin saannin edellytyksiä valvovasta kaavakkeesta puuttuu enää yksi pakollinen suoritus. Se on hetken kuluttua koittava kaste.

ENSIN kuunnellaan torvimusiikkia. Puhaltimet säestävät vappurauhanrikkomista. Kalle Kukkonen löytää tungoksesta tyttöystävänsä ja muita tuttuja. Kurjet saavat lakkinsa ja Kukkonen suukkonsa. Seuraavaksi hän etsii oman osastonsa väen. Opiskelijat marssivat Satamatorille yhdessä.

HYISEEN veteen johtava liukumäki on valmiina. Riisuutumisen jälkeen päälle jäävät kalsarit, t-paita, kengät ja haalari.

– Ehkä vähän hirvittää. Mutta vettähän se vaan on.

Sähköteknikot aloittavat kastautumisen, ja Kukkonen valitaan ensimmäiseksi. Hän ei tiedä, miten satama-altaasta pääsee ylös.

– Jos ei muuten, uin laiturille asti.

PELIN avaaja istuu liukumäen huipulla. Tarkoitus on ottaa vieruskaverin kanssa kisa, kumpi on ensin vedessä. Kaveri voittaa reilusti.

– Piti odottaa kuvaajaa, kuuluu oikeaksi todistettu selitys.

Eikä mäen yläosa luistanut.

Kukkonenkin ehtii saada kylvyn lisäksi sukeltajilta ämpärillisen jääsohjoa niskaansa.

– Ei se niin kylmää ollut kuin oletin. Mutta on rannalla lämpimämpi kuin vedessä.

Fuksi kehuu kokemusta odotusten arvoiseksi. Haalaria uima-asuna hän luonnehtii raskaaksi, mutta muuten kivaksi.

PERÄKÄRRYSAUNA on löytänyt tiensä satamaan. Sitä Kukkonen ei kuitenkaan testaa, kun ei tullut pyyhe mukaan. Hän vaihtaa kengät ja vetää päälleen kuivan takin.

Kasteen aikana paljastuu Kukkosen saama vuoden fuksin titteli. Onnittelijoita riittää.

– Varmaan joutuu ottamaan oluen, kun Skinnarilan saunaan pääsee.

BUSSIT ovat valmiina viemään palelevat uimarit löylyihin. Päivä jatkuu jäseniä sulatellessa ja haalareita kuivatellessa. Tosin Kukkonen ei näytä palelevan märissä haalareissaan.

– En yleensäkään palele, veri kiertää.

Kun haalarit aikanaan kuivuvat, fuksi lähtee jälleen keskustaan. Yökerhossa odottaa päivän paras palkinto, tupsulakki. Päähineitä jaetaan jo alkuillasta. Lupa lakin käyttöön myönnetään kuitenkin vasta keskiyöllä.

KUKKONEN ei aio juhlia aamuun. Hän tulee yöksi kotiin tai menee tyttöystävän luo. Vappupäivän piknikki Pusupuistossa täytyy nähdä säästä riippumatta.

Kirjoittaja:
Etti Kantola