PETTERI VÄRTÖ
IMATRA. Tarina on perimmäinen syy mennä elokuviin. Joskus elokuvateatterin
omat tarinat ovat kiinnostavampia kuin tusina nyky-elokuvia. Esimerkiksi
vuonna 1954 elokuvateatteriksi valmistuneen Bio Vuoksen kadonneiden
valaisinten tapaus.
Kolme teatterin lämpiöön suunniteltua messinkivalaisinta katosi pian
maaliskuussa 1989 tapahtuneen konkurssin jälkeen. Teatterisalin seiniltä
hävisi lisäksi kymmenkunta samantyylistä kukka-aiheista lamppua, Bio
Vuoksen nykyinen yrittäjä Vesa Mättö kertoo.
Valaisimet elokuvateatterin tiloihin oli suunnitellut Suomen teollisen
muotoilun uranuurtaja Paavo Tynell. Funktionalismin perusajatuksen
mukaisesti valaisimet olivat uniikkikappaleita, suunniteltu juuri tiettyyn
interiööriin.
KADONNEET valaisimet olivat tunnelman luojina aikansa ja tyylinsä
edustajia. Teatterin laventunut käyttö on tehnyt niiden funktionalismista
dysfunktionaalista, epäkäytännöllistä.
Valaisimet olivat hienot, mutta niillä ei olisi riittävästi valovoimaa
nykyisin, Vesa Mättö sanoo.
Valaisinten vieminen oli onni. Muuten ne olisi vain rikottu, hän jatkaa
ja viittaa rakennusta kohtaan vuosina 19891997 harjoitettuun
piittaamattomuuteen.
Häpeä kulttuurihistorian väheksymisestä on ikuinen. Valaisinten vieminen on
sen sijaan rikoksena jo vanhentunut.
HERCULE POIROT’TA leikkiminen ei kiinnosta nykyistä elokuvayrittäjää.
Teatterisalia valaisee vielä 40 alkuperäistä Paavo Tynellin suunnittelemaa
messinkivalaisinta.
Messinkinen, juottamalla tehty valaisinosa on käytössä muuttamattomana.
Alkuperäiset hehkulamput on vaihdettu loisteputkiksi, mikä on tehnyt niistä
hankalammat huoltaa, Vesa Mättö kertoo.
Rikkihyppimisen vuoksi uudelleen rakennetusta kattopaneelista pilkistää
saliin vain pieni osa valaisinta. Loppu niiden metrin mittaisesta rungosta
sojottaa rakennuksen ullakolla kuin haudutuskohdut alienin pesässä.
LÄMPIÖN kolme kattokruunua palasi kadoksista alkuvuonna. Ne olivat
maaliskuun loppuun saakka esillä Designmuseossa Helsingissä osana Paavo
Tynellin suunnittelemien messinkivalaisinten näyttelyä.
Näyttelyyn ne lainasi valaisimiin erikoistunut helsinkiläinen
antiikkikauppias Samuli Simula. Hän oli hankkinut ne vuodenvaihteessa
yksityiseltä keräilijältä Savonlinnasta.
Minua ennen valaisimet olivat olleet kolmella omistajalla. Yksi
antiikkikauppiaalla, kaksi yksityisellä keräilijällä. Sitä ennen ne oli
myyty Savonlinnassa ulosottohuutokaupassa, Samuli Simula tietää valaisinten
vaiheista.
Valaisimista minulla on jäljellä enää kaksi. Yhden olen myynyt
yksityiselle keräilijälle, hän jatkaa.
VALAISINMYSTEERI etenee hintaan kuin Idän pikajuna Istanbuliin.
Julkitiloihin suunniteltuja uniikkivalaisimia ei juuri ole tarjolla.
Niille ei ole tiettyä listahintaa, ja se on eri kuin sarjatuotetuille
valaisimille, Samuli Simula taustoittaa.
Ostin Bio Vuoksen Tynellit suuremman valaisinerän osana. Tein kaupan
pelkästään Tynellien takia. Yhteensä maksoin valaisimista 16 000 euroa, hän
jatkaa.
Bio Vuoksen teatterisalin seinävalaisinten kohtalo jää arvoitukseksi.
Kaksi Simulalla vielä olevaa lämpiön valaisinta ovat myynnissä Helsingin
Korkeavuorenkadulla. Niiden hinta liikkuu lähellä 10 000 euroa, mutta on
kauppiaan mukaan neuvoteltavissa.
Kuvatekstit
Bio Vuoksen teatterisalin valaisimet muodostavat tähtitaivaan
elokuvayleisön ylle. Pimeinä olevat valaisimet eivät ole tähdenlentoja
eivätkä epäkunnossa. Ne valaisevat salia mahdollisen hätätilanteen sattuessa.
Valaisimista näkyy saliin vain pieni osa. Messinkinen kuuppa jatkuu katon
sisään metrin.
Alkuperäiset tammikaiteet ovat säilyneet ehjinä, vaikka salin lattialta
löytyi useita nuotiopohjia.
Kukka-aiheiset messinkivalaisimet ovat uniikkeja, varta vasten Bio Vuokseen
suunniteltuja.
ES-ARKISTO
MARLEENA LIIKKANEN