HANNU OJALA
IMATRA. Jäppilänniemessä on kesän aikana kaksi galleriaa. Toinen on tien
oikealla ja toinen vasemmalla puolella. Välissä kulkee taidetie.
Veera Manninen on tottunut sanomaan kotipaikakseen Jäppilänniemen. Koko
ikänsä kylällä asuneena hän on samalla oppinut, että hyvin harva tietää
missä tällainen paikka on.
Onko se Imatralla?
Kylä on kaunis piikki Immalanjärven keskellä. Toista kesää lähes niemen
päähän saakka kulkee tilataiteella somistettu kylätie. Viime kesältä
vieraskirjamerkintöjä on yli 400.
Näyttely on joukko hyvälle mielelle nostattavia hahmoja pitkin tienvartta.
On ihmisiä, eläimiä ja satuhahmoja. Runoja on ripustettu maitolaiturin
sisäseinille ja kirjoitettu suoraan kahdelle puistonpenkille.
PONNISTUS on ollut kyläläisten ja kesäasukkaiden yhteinen. Toteuttajia ei
ole puuttunut. Omaperäisellä kesänäyttelylle ei löydy esikuvaa.
Ainakaan mistään ei ole otettu mallia, vakuuttaa Veera Manninen.
Hän on kylän nuoria taitelijoita. Hänen käsistään ovat hahmonsa saaneet
tienvarren noin 60 metallista kissaa, navetan oveen maalatut lehmät ja
sonnit ja kuivuria koristavat eläinhahmot.
Tänä vuonna Veera suunnitteli tekevänsä taidetta hieman korkeammalla
tasolla, mutta isän näkemys työturvallisuudesta oli toinen.
Toisen kerroksen pitkälettistä neitoa ei maalattu paikalla vaan maan pinnalla.
Isä osti uuden vanerin, jolle maalasin. Hänen mielestään korkealla
maalaaminen oli liian vaarallista.
Erityisiä turvallisuuteen liittyviä näkökohtia liittyy myös kolmeen
kiipijään, jotka nousevat ylöspäin korkeajännitejohdon pylväissä.
Heinillä täytetyt ja työvetimiin vaatetetut hahmot kävi nostamassa
paikalleen oikea sähkömies.
TAIDETIEN viimeisenä työnä on askareissaan touhuavan eukon ja kalareissulta
palaavan ukon kohtaaminen kylänraitilla.
Samat hahmot istuivat viime kesänä läheisellä pellolla pöydän ääressä.
Rauhassa saivat olla, mutta eivät seuratta.
Joku oli käynyt siellä iltaa istumassa, koska pöydältä löytyi viinapullo,
Veera muistelee.
Taidetien avajaiset pidetään Salopeltolan seurantalolla viikon kuluttua
keskiviikkona.
On puhetta ja yhteinen näyttelykierros. Paikalle kannattaa tulla pelkästään
raparperimehun takia. Se sai vuosi sitten runsaasti kehuja, Veera Manninen
paljastaa.
Kuvateksti
Kuivurigalleria. Veera Mannisen työt ovat esillä kuivurin ja navetan seinillä.
HANNU OJALA