PETTERI VÄRTÖ
IMATRAN kesäteatterissa julkisuuden kirous saa äänen ja kasvot. Arto Niemisen laulunäytelmä Tähti ja meripoika antaa ne Olavi Virralle vuosina 1958 ja 1963, jolloin tangokuningas oli ensin uransa huipulla ja sitten tragedian merkitsemä.
Näytelmä kuvaa tähteyttä pullon pohjan läpi, Nieminen tiivistää.
Yli 40 vuoden takaisessa ajassa on yhtymäkohtia nykyaikaan.
Se, miten lehdet käsittelivät esimerkiksi Ilomantsin keikkaa 1959, vertautuu nyky-lööppeihin, ohjaaja Timo Kärkkäinen sanoo.
Viinan ohella pääosassa on laulajan heikkous naisiin sekä ääni: teemoihin liittyen Virran runsaasta repertoaarista esillä on 20 kappaletta.
LAULUNÄYTELMÄÄ on harjoiteltu viikko, kaksi on edessä. Ohjaaja kertoo, että aika riittää mainiosti.
Esiintyjäryhmät ovat tehneet yhdessä aiemminkin, mikä helpottaa prosessia huomattavasti.
Kärkkäisen mukaan tekemisen ensimmäinen ongelma uskottavuus poistui, kun nimiosaan kiinnitettiin Kai Hyttinen.
Hän on riittävän vanha ja ulkonäöllisesti paras vaihtoehto rooliin, vaikka näköispatsasta emme olekaan tekemässä.
Hyttinen on tutustunut näytelmän teemoihin omakohtaisesti.
Kun julkisuudelta ei saa rauhaa, esiintyjä vetää roolia, jossa yksityisyydelle jää sijaa, hän kertoo suojauksesta.
TÄHTI JA MERIPOIKA on viimeinen Pekka Laasosen aloittama produktio Imatralla. Laulunäytelmän esiintyjäkaarti on nimekäs ja runsas. Lavalla on
eri tehtävissä 30 ihmistä. Laasonen lähtee isolla pamauksella.
Tämä on Teatteri Imatran mittavin taloudellinen satsaus minun aikanani, hän sanoo.
Mikkelin teatteriin siirtyvä Laasonen on silti huoleton. Kiinnostus näytelmää kohtaan on ollut tuntuvaa.
Ennakkovarauksia on tullut parituhatta. Näytelmä on budjetoitu 5 000 katsojalle. Eroan, jos se ei toteudu, Laasonen vitsailee.
Viime kesän sade hyydytti Teatteri Imatran talouden. Tänä vuonna lavastusratkaisu pitää sekä pientä sadetta että saldoa plussalla.
Kuvateksti
Kai Hyttinen laulaa pääosan musiikkinäytelmässä Tähti ja meripoika.
KAROLIINA PAATOS