Agostini hurmasi vielä kerran Imatran yleisön

Vanhan katuradan varsi täyttyi yleisöstä. Aito MV-Agusta jylisi taas Vuoksen varrella.

JARMO HÄMÄLÄINEN

IMATRA. Kuusitoista kertaa Imatran katuradalla 1960- ja 1970-luvuilla ratamoottoripyörien MM-osakilpailun voittanut Giacomo Agostini valloitti vielä kerran yleisön Imatralla. Nuorekas 63-vuotias herrasmies jyräytti lauantaina muistojen Imatranajossa yli 30 vuotta vanhan nelitahtisen MV-Agustansa vauhtiin ja ajoi kansan hurratessa kunniakierroksia vanhalla RR-radalla.

– Melkein tuli tippa linssiin, tokaisi keski-ikäinen mieskatsoja Linnankosken mutkassa ja kehui muistoajon aitoa nostalgista tunnelmaa.

– Se on kuin musiikkia, kuvaili puolestaan Agostini vanhan kilpakoneensa MV-Agustan muhkeita moottoriääniä ja päästeli yksin radalla ollessaan välillä urku auki pitkin Vuoksen suoraa.

KOLMATTA KERTAA järjestetty Muistojen Imatranajo täytti lauantaina vanhan katuradan varret. Arvioiden mukaan näytösajoja saattoi olla seuraamassa parikymmentä tuhatta ihmistä. Kolme vuotta sitten kävijämääräksi arvioitiin 17 000 ja nyt väkeä oli selvästi enemmän.

Muistojen Imatranajon käynnisti kokoontumisajon satojen pyörien paraati. Se sai yleisöltä kohteliaan vastaanoton, mutta tunnelma nousi selvästi, kun radalle tulivat 1960-luvun kilpapyörät ja ripaus risiiniöljyn tuoksua. Tepi Länsivuori houkutteli puolestaan 1970- pyörien ajon jälkeen maalisuoralle ensimmäiset nimikirjoitusten kerääjät, mutta vasta Agostini sai kansan innostumaan.

Jo pelkän MV-Agustan tuominen näytille sai aikaan pienen ryntäyksen, eikä itse maestro ollut päästä yleisötungoksessa ensin pyörälleen, eikä ajon jälkeen pyörän päältä pois kuvaajien ja nimmarinmetsästäjien piirityksestä.

– Imatralle on aina mukava tulla, nyt vielä hienompi kun sain paikalle pyörän, jolla voitin täällä Imatranajossa 350-kuutioiset vuonna 1971, sanoi Agostini. Lauantainen esiintyminen vanhalla katuradalla jäänee kuitenkin italialaisen moottoriurheilulegendan viimeiseksi vierailuksi Imatralla.

AGOSTINI SEURAA edelleen tiiviisti ratamoottoripyörien MM-sarjaa ja on myös mukana tuotekehittelyssä.

– Laji on muuttunut valtavasti 1960- ja 70-luvun ajoista. Tekniikka on kehittynyt ja vaikka nopeudet ovat kasvaneet, on myös ajajien turvallisuus kasvanut parempien ratojen myötä. Meidän aikanamme kolarin tai ulosajon seurauksena oli monta kertaa kuolema, nyt ulosjon jälkeen useimmat kuskit ovat aivan hyvässä kunnossa.

– Nyt kuskeilla on motor homet, missä voi rentoutua ja huoltojoukot, jotka passaavat. Minä ajoin kerran melkein lumisateessa 350-kuutioisten MM-kisan kisan ja voitin sen, mutta kädet olivat aivan jäässä. 20 minuutin kuluttua alkoi 500-kuutioisten kisa ja sain vain ison astian kuumaa vettä, missä lämmittelin käsiäni, kertoi Agostini ja muisteli voittaneensa sen viisisatasten kisankin.

Muistojen Imatranajoon osallistunut supersportin MM-sarjaa kiertävä nuori Tatu Lauslehto sai vanhalta mestarilta muutamia neuvoja.

– Hyväksi moottoripyöräkuskiksi ei voi ketään neuvoilla kasvattaa. Siihen pitää tavallaan syntyä, se pitää olla näpeissä: Pitää jatkuvasti pohtia, mitä voisi tehdä paremmin, kuinka kehittää ajamista, kuinka kehittää pyörää. Jarno Saarinen oli sellaisessa hyvä, Agostini arvioi 1970-luvun alun kovaa kilpakumppaniaan Imatralta ja maailmalta.

Viimeisen kerran Saarinen ja Agostini kohtasivat Imatralla kesällä 1972, jolloin Agostini jätti vielä 350-kuutioisissa suomalaisen toiseksi. Kesällä 1973 Agostini voitti jälleen Imatralla kaksi luokkaa, mutta kauden vahvasti aloittaneen Saarisen matka oli päättynyt keväällä Monzan kuolonkolariin. Noin vuosina tehtiin Imatranajon yleisöennätykset. Lippuja myytiin 53 000 vuonna 1972 ja seuraavana kesänä vielä tuhat enemmän.

Lauantaina kolmannet Muistojen Imatranajot vetivät vielä radan varret täyteen, mutta ne saattavat olla lajissaan viimeiset. Tai sitten ei.

Kuvateksti

Giacomo Agostinin MV-Agusta jylisi lauantaina Imatran katuradalla kuin silloin ennen.

MARLEENA LIIKKANEN

Kirjoittaja:
Jarmo Hämäläinen