Aito 1970-luvun monumentti

ESA VILENIUSVoimaurheilijan reiden vahvuiset koivunrungot kiertyvät lasisein

ESA VILENIUS

Voimaurheilijan reiden vahvuiset koivunrungot kiertyvät lasiseinäisen talokummajaisen alta. Ne tuntuvat kannattelevat rakennuksen nurkkia. Luonto punnitsee lujitemuovivastustajaa?

Luumäen rakennustarkastaja Esko Henttu ei muista, että hänen 25-vuotisen uransa aikana talossa olisi ollut enää mitään toimintaa. Kun pihamaa on siisti ja omistajan raha-asiat kunnossa, ei yhteiskunnalla ole puuttumista.

Kuutostie siirtyi pois kahvilana käytetyn talon vierestä. Nyt se ikään kuin yksinään muistelee intomielistä, riehakasta ja aika lapsellista 1970-lukua. Luumäen Jurvalassa, Kivijärven rannalla.

ARKKITEHTI Matti Suuronen suunnitteli vuonna 1968 Futuro-talon, josta tuli maailmankuulu – mutta ei -menestys.

Maailman lehdet repivät siitä palstojaan ja kuuluisuudet, jopa kuninkaallisetkin vierailivat Futurossa. Lisenssi myytiin 18 maahan. Mutta kauppa ei alkanut käydä ufon näköisestä, nurkattomasta ja komerottomasta talosta. Se oli ainakin tavalliselle talontarvitsijalle aivan liian suuri ”tupperware.” Suomessa on jäljellä neljä Futuroa.

Yksi episodi oli, kun Neuvostoliitto tilasi pari koe-Futuroa. Niistä oli määrä rakentaa huoltoasemia ympäri maata. Sekin jäi…

Pian Futuron jälkeen Suuronen suunnitteli tyylikkään Venturon (1971). Jurvalan talo on juuri Venturo.

Holvikaarinurkkaisista talomoduleista olisi voinut rakentaa asuntoja, motelleja, myymälöitä ja mökkejä. Peruselementti sisälsi yleensä keittokomeron, kylpyhuoneen ja oleskelutilan.

MUOVITALOJEN loppu tuli öljykriisin mukana 1973. Futuro ja Venturo kallistuivat, mutta myös asumisen hinta nousi – etenkin suuri-ikkunaisissa ja kevyehkösti eristetyissä taloissa.

Kymmenkunta vuotta myöhemmin muovi nostettiin kaiken keinotekoisuuden ikoniksi. 1990-luvulla asumismuodin valtaa käyttänyt arkkitehtikoulukunta määräsi, että ihmiset tarvitsevat kulmia, pikkuruutuikkunoita, erkkereitä ja vinkkeleitä. Puusta tai tiilestä.

Muovi ei kuitenkaan väistynyt rakentamisesta minnekään. Sitä on asunnoissa nyt enemmän kuin koskaan. Se on usein myös halvin, ympäristöystävällisin ja teknisesti paras materiaali.

Futuron aikaan suunniteltiin paljon sellaistakin, joka on tuntunut aina olevan olemassa. Esimerkiksi valkoinen ulkotilojen, vankka keinumallinen sähkökatkaisija on lähes joka kellarissa ja autotallissa. Suunnittelija on itse Tapio Wirkkala.

Kuvateksti

Venturo uhmaa aikaa. Se ei ole päässyt mukaan 70-luvun retroiluun.

ESA VILENIUS

Kirjoittaja:
Esa Vilenius