Barnlekin pääjuhla yhtä tanssia

Kansantanssi ja -musiikkitapahtuma päättyi komeasti. Barnlekin pääjuhla kansoitti Kimpisen katsomot. Pohjoismaiset vieraat viihtyivät Lappeenrannassa.

TIINA PASANEN

LAPPEENRANTA. Kimpisen kentän edustalla käy lauantaina hurja hyörinä.

Kymmenet kansantanssiryhmät hiovat askeliaan – tai pistävät tanssiksi

muuten vaan.

Pian ryhmät vaeltavat ohjaajiensa kanssa jo urheilukentän porteista sisään.

Barnlekin pääjuhla voi alkaa.

ILMASSA ON jännityksen kutinaa, sillä Kimpisen nurmikentän täyttävä

pääjuhla on iso tapahtuma. Monelle osallistujalle se on myös

ensiesiintyminen suurtapahtumassa.

– Vielä ei tunnu miltään, mutta saa nähdä miten käy, kun esitys alkaa,

Hanna Pulkkinen, 12, empii.

Lappeenrantalainen on pukeutunut roolinsa mukaisesti käräjäkiveksi.

Paljasta on vain nenän alapuolella, jossa kurvittelivat mustat viiksikiekurat.

– Olemme kaikki lakimiehen ja käräjäkiven sekoituksia, hän selvittää

erikoista asua.

KÄRÄJÄKIVET ASTUVAT kentälle aina tanssiryhmän vaihtuessa toiseen. Heidän

tehtävänään on kuvittaa tarinaa, joka kuljettaa tanssijuhlan juonta eteenpäin.

Siinä pääosassa ovat muinaistutkijat Birgitta ja Leopold, jotka yrittävät

päästä Kimpisen kentälle kätketyn aarteen jäljille.

Leopoldin osa on langennut Manu Penttilälle, joka viilettää kentälle

valtava tuohikontti selässään. Kiire, kiire. Vaelluskeppi heiluu nuoren

miehen kädessä vinhasti.

RUOTSALAINEN Kristina Fristedt, 10, tanssii ensimmäisten joukossa. Kädet

lentävät vuoroin ylös alas ja pyörähtävät lanteille.

– Aika kuuma, Kristina hengähtää kuuden tanssin jälkeen ja siristelee

silmiään auringonpaisteessa.

Högbo folkdansgillen ryhmä koostuu kahdeksasta tanssijasta. Ryhmä on

Sandsvikenistä, joka on Kristinan mukaan ”melkein Lappeenrannan kokoinen

kaupunki”.

– Ja sijaitsee Tukholman pohjoispuolella lähellä Gävleä, täydentävät

ohjaajat Sigbritt Pierrou ja Helen Olsson.

– Näin idässä emme ole muuten aiemmin olleetkaan, Olsson jatkaa.

IDÄNMATKA on sujunut kaikin puolin mainiosti.

– Olemme tanssineet tosi paljon, Kristina Fristedt iloitsee.

Erityisesti hän nautti sirkuskoulu Tuikun järjestämästä ohjelmasta.

Jonglööraus ja tasapainoilu kiehtoo nuorta kansantanssijaa.

– Yksipyöräisellä ajoa en uskaltanut vielä kokeilla.

IISALMELAISEN Lirppularppu-ryhmän Heidi Hartikainen, 15, ja petroskoilainen

Oleg Oponev, 16, ilottelevat ennen omaa ohjelmansa.

Nyt puretaan ylimääräistä energiaa ja karistetaan nivelistä jännityksen

tuomaa jäykkyyttä. Petroskoilaisen ryhmän reippaaseen tanssiinkutsuun

vastaavat myös muutamat norjalaiset.

RYHMÄ HARJOITTELEE kotona kolmesti viikossa. Tanssijat ovat pukeutuneet

monenkirjaviin asuihin. Olegin yllä on karjalainen puku.

– Asut ovat erilaisia, koska edustamme monia eri kansallisuuksia. Mukana on

myös vepsäläinen asu, hän selvittää.

Kanssakäyminen muiden osallistujien kanssa sujuu englanniksi. Veronika

Jashkina, 13, on ryhmästä ainoa, joka osaa myös vähän suomea.

– Olen opiskellut suomea kuusi vuotta koulussa, hän kertoo.

OLEN TURISTI ja talkoolainen, ilmoittaa Heidi Vartiainen. Tosin

kuopiolainen ohjaa itsekin paria ryhmää Kuopion tanhuajissa.

Barnlekissä talkootyötä riittää.

– Olen ollut ruokalassa, valmistanut eväitä ja nyt myyn pääsylippuja,

Vartiainen naurahtaa.

Pääjuhlan liput kävivät hyvin kaupaksi. Aikuisten liput loppuvat lähes

kättelyssä.

Vartiainen on osallistunut myös kahteen edelliseen Barnlekiin, jotka

pidettiin Islannissa ja Tanskassa.

ULKOMAITA Vartiainen pääsi maistelemaan myös tänä vuonna, sillä hän

osallistui Barnlek-väen Viipurin-retkelle.

Seuraava Barnlek-tapahtuma järjestetään 2008 Norjassa.

Kuvateksti

Iloinen tanssinhyörinä täytti lauantaina Lappeenrannan Kimpisen kentän.

Barnlekin pääjuhlassa yleisö sai ihailla lukuisia kauniisti kirjailtuja

pohjoismaisia kansallispukuja. Käräjäkiveksi naamioituneen Hanna Pulkkisen

asuun kuuluivat myös viikset. Illan suurinta tuohikonttia kantoi

ehdottomasti Manu Penttilä, jonka roolihahmo etsi kentältä aarretta. Nuoret

kansantanssijat lähtevät kotimatkalleen sunnuntaina.

MARLEENA LIIKKANEN

Kirjoittaja:
Tiina Pasanen