Professori Matti Wiberg latelee tuoreessa kirjassaan melkoista kritiikkiä kunnallisesta päätöksenteosta. Turkulaisprofessorin mukaan päätökset tekee monessa kunnassa pieni, vallan kahvassa oleva poliittinen eliitti.
Poliittisen vallan keskittymisen lisäksi Wiberg nostaa esiin vallanhaluiset virkamiehet, jotka yrittävät jyrätä poliitikot omaa valtaansa pönkittäessään.
Wiberg pitää moista menoa kunnallisdemokratian uhkana, ja harvainvalta estää hänen mielestään uusien virikkeiden tulon päätöksentekoon. Ja uusia virikkeitähän kunnat nykyään kaipaavat tulevaisuudesta selvitäkseen.
Professorilla ei ollut aikaa kommentoida kirjansa väittämiä, joten annetaan lappeenrantalaisen päätöksenteon ytimessä vuosia olleiden vastata
professorin teeseihin.
Suunvuoron saavat poliitikot ja johtava virkamies. Osa vastaajista on vallan ytimessä vieläkin, osa katselee asioita sivummalta. Haastattelut tehtiin nimettöminä, ja haastateltavien valinnassa pyrittiin
parlamentaariseen edustavuuteen. Myös naisnäkökulma on edustettuna.
VALLAN ytimessä vuosia ollut poliitikko pitää itsestään selvänä, että päätökset valmistelee pieni eliitti, koska sillä on kaikki langat käsissään ja tieto, missä mennään.
Jokainen ei voi olla johtaja, vaan huipulle valikoituvat muiden valtuutettujen luottamusta nauttivat henkilöt. Ei asioita ratkota
torikokouksissa saati puolueiden kunnallisjärjestöjen kokouksissa. Ei sellainen ole mitään demokratiaa.
Poliitikon mielestä virkamiehillä on valtaa ja he myös käyttävät sitä. Hän kritisoi erityisesti valtuustoseminaareja ja sanoo, että kun virkamiehet valitsevat aiheet, joista keskustellaan, strategiatkin voisi kirjoittaa
valmiiksi jo ennen seminaaria.
Siellä höpistään työryhmissä vaikka mitä, ja sitten virkamies ottaa
työryhmien aikaansaamat paperit talteen, tekee niistä yhteenvedon, ja sanoo, että tätä halutaan.
POLIITIKKO, jota voisi luonnehtia valistuneeksi opposition edustajaksi, sanoo, että poliitikot ja päättäjät ovat kaksi eri asiaa.
Peruskysymykseni koko poliitikon urani aikana on ollut, kenen poliittisia sihteereitä me olemme. Päättäjien pientä klikkiä on turha osoitella. Vaarallisempaa mielestäni on, että sen takana on vielä jotain.
Hän pohtii, että jos vallan mittari on tahdon toteutumisen todennäköisyys, voi vain aavistella, kenen valtaa päättäjien klikki käyttää.
Kaupungin virkamiehille poliitikko antaa puhtaat paperit. He ovat hallinnonalan ammattilaisia ja tärkeässä roolissa.
Johtavat virkamiehet toteuttavat demokratian vanhan säännön, jonka mukaan he ovat todellisen vallan ja kansan välissä työskentelemässä kansan parhaaksi.
Poliitikko sanoo, että luottamusmiesten pitää 80-prosenttisesti luottaa virkamiehiin ja 20 prosenttia jää epäilylle siitä, mitä oikein on tapahtumassa.
Hän kaipaa päättäjiltä visioita tulevaisuuteen, joskin myös kosketuspinta kaupunkilaisten arkeen on tärkeä. Tänä vuonna perustetulle
kaupunginhallituksen tulevaisuusjaostolle hän asettaa suuria odotuksia.
PITKÄN uran vallan ytimessä tehnyt poliitikko myöntää, että pienessä piirissä on päätetty, mutta ei hänen mielestään päätetä enää.
Kyllä nyt tärkeissä asioissa haetaan mielipiteitä kentältä. Nykyinen malli antaa enemmän näkemyksiä ja selkänojaa päätöksille. Aikaa päätösten syntymiselle menee kuitenkin ehkä enemmän kuin suppean piirin päätöksenteossa.
Hän sanoo, että liikkumavara politikoinnissa on kaventunut. Rahapäätösten sijaan nyt visioidaan ja tehdään tulevaisuuden strategioita.
Vallanhimoiset virkamiehet ovat vastaajan mielestä historiaa.
Kyllä he nykyään kuuntelevat poliittisia ryhmiä asioiden valmisteluvaiheessa.
Poliitikko kertoo, että kaupunkilaisilta tulee kritiikkiä, mutta kritisoijat eivät aina ymmärrä, että ydinpäättäjillä on mahdollisuus nähdä
asioita laajemmin.
Ja kun mukaan on lähtenyt, vaikeitakin päätöksiä pitää pystyä tekemään.
NELJÄS haastateltu sanoo, että perimmäinen päätösvalta keskittyy harvoihin käsiin, olipa vallassa kuka hyvänsä. Lappeenrannassa tämä epävirallinen työvaliokunta koostuu muutamasta johtavasta luottamushenkilöstä ja ehkä
parista johtavasta virkamiehestä.
Pieni piiri ei kuitenkaan voi päättää isoista asioista ilman kaupunginhallituksen enemmistön myötävaikutusta. Siinä toteutuu demokratia.
Jos vallankäyttö ei tyydytä äänestäjiä, he voivat vaihtaa vallan käyttäjät.
Haastateltu sanoo, että useammat aivot tuottaisivat tietenkin enemmän ideoita ja vaihtoehtoja. Käytännössä asiat valmistelee suppea piiri, ja sille on selitys.
Suurin osa luottamusmiehistä on passiivisia, ja suurella osalla ei ole riittävästi valmiuksia. Se karsii porukan. Valtuustolla on kuitenkin
ratkaiseva valta. Siitä esimerkkinä on monitoimisalipäätös, jossa valtuusto torjui sisäpiirin esityksen.
Kaupungin johtavasta virkamiehestä haastatellulla on selkeät odotukset.
Minusta hyvää kaupunginjohtajaa pitää pidätellä eikä pökkiä. Hänen pitää olla itsenäinen ideoija, ja poliitikot vetävät vain hänelle rajat.
LOPUKSI virkamiesnäkemys. Haastateltu virkamies sanoo, että kyllä valta on harvoissa käsissä.
Mielestäni se on myös luontevaa. Kaikissa organisaatioissa keskeinen valta ja päätöksenteko kumuloituu muutamille ihmisille. Riippuu
tarkastelukulmasta, onko harvainvalta demokratialle huono. Mutta antiikin
toridemokratia ei vain toimi.
Virkamiehen mielestä poliittinen vallankäyttö astuu kuvaan, kun on kyse kaupungin
kehittämisestä, vaikkapa rakentamiseen liittyvästä maanhankinnasta ja -käytöstä.
Lappeenrannassa demokratia on mielestäni hyvin terve. Täällä esimerkiksi suurilla rakennusliikkeillä ei ole ”juoksupoikia” kunnallisissa päätöksentekoelimissä firmojen intressejä valvomassa. Ei virkamiehiä eikä
poliitikkoja. Firmojen aktiivisuus kaupungin suuntaan on eri asia, ja se vaihtelee.
Virkamiesvallasta virkamies sanoo, että tietenkin eteen tulee ristiriitatilanteita virkamiesten ja poliitikkojen välillä.
Virkamies ei kuitenkaan voi viedä asioita sumuverhon turvin läpi tahtomallaan tavalla. Se toimii ehkä kerran, mutta sitten sen löytää
edestään. Kyllä yhteistyö perustuu vahvaan luottamukseen.
Virkamiehen mielestä lappeenrantalainen demokratia on jopa kilttiä.
Särmää ja jännitteitä saisi olla enemmän.
Virkamies puolustaa poliitikon kritisoimia valtuustoseminaareja.
Siellä valtuutetut pääsevät kertomaan näkemyksiään. Tokihan strategiakeskustelut menevät joskus lillukanvarsiin, mutta seminaarit
toimivat valtuutettujen paineventtiilinä. Oleellista on, että seminaareista syntyy jotain.