ANNE KOKKONEN
LAPPEENRANTA. Kalastustekniikan kehitys ylti huippuunsa jo kivikaudella.
Kaikki mitä muutaman tuhannen viime vuoden kuluessa on saatu aikaan, on
pelkkää materiaalikokeilua ja vanhan idean sovellutusta.
Taipalsaarelainen muinaistekniikka-artesaani Risto Järvisalo on koonnut
Lappeenrannan purjehduskeskukseen näyttelyn kivikautisista pyyntiesineistä.
Kaikki toimii edelleen käytännössä.
Kalastan itse näillä pyydyksillä ja jos jotain sattuu samaan, se maistuu
aika hyvälle, Järvisalo toteaa.
Järvisalon lapset luottavat enemmän nailonsiimaan ja teräkseen. Kalastuksen
alalla käydään pientä sukupolvien välistä kilpailua, jossa nuoriso
toistaiseksi on voitolla.
Mutta yksi kunnon kala riittää kääntämään tilanteen toisinpäin, Järvisalo
vakuuttaa.
PYYDYSNÄYTTELY sisältää Kalastusmuseo ry:ltä ja Kerimäellä toimivalta
Suomen Järvikalastusmuseolta saatua esineistöä sekä Risto Järvisalon
itsensä tekemiä ennallistuksia. Yksi upeimmista esineistä on Parikkalassa
kesiään viettävän muinaisaikaharrastajan solmima nokkoskuituverkko.
Kurt Sirén teki tätä verkkoa nokkosen pintakuiduista kesälomillaan kolmen
vuoden ajan. Verkossa on 11 000 solmua ja se on tehty tarkoin kivikauden
tekniikalla, Järvisalo esittelee.
Kivikautisten pyydysten arvoa ja merkitystä voi vain aavistella. Jäljistä
päätellen Tuorsniemen verkko saattoi olla osa parin kilometrin mittaista
verkkojen ketjua, jonka tekeminen oli vaatinut monen sukupolven työn ja
jonka menettäminen saattoi merkitä kuoliniskua kokonaiselle yhteisölle.
Ilmeisesti verkkoa käytettiin hylkeen pyyntiverkkona, koska painokivet
puuttuvat. Hylkeen traani on ollut arvokasta kauppatavaraa, Järvisalo epäilee.
Kun yhteisöt viettivät liikkuvaa elämää, mukana ei kuljetettu mitään
ylimääräistä ja pyydykset muotoutuivat tarpeen mukaan mitä moninaisimpiin
tehtäviin. Yksi ja sama verkko saattoi käydä pyydykseksi,
kuljetusvälineeksi, lapsen heijaksi ja tuuletustelineeksi.
Kaikesta päätellen pyydykset ovat yleismaailmallisia keksintöjä, jotka ovat
syntyneet tilanteiden ja tarpeiden mukaan. Meren rannalla tarvittiin
erilaisia vempaimia kuin joen varrella tai pienten vesien äärellä.
RISTO Järvisalo on rakentanut kuluneen kesän ajan kivikautisen asumuksen
ennallistusta Savitaipaleen Rovastinojalle. Urakka oli hikinen ja mutkikas,
mutta näyttävä ennallistus alkaa nyt olla luovutuskunnossa.
Mukana olleet hirsirakentajat tekivät todella hyvää työtä. Ilman heitä
olisin varmaan joutunut jatkamaan työmaalla jouluun asti, Järvisalo toteaa.
Kivikautinen asuinpaikka toimii Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen
-retkeilyreitin yhtenä taukopaikkana. Lähes parinkymmenen kilometrin
mittainen polku on osa Savitaipaleen ja Suomenniemen kuntien alueella
risteilevää mittavaa retkeilyreittihanketta.
Risto Järvisalo aikoo tehdä Rovastinojan reitistä ja pyyntikuopasta
esittelyn ja kuvata reitin parhaat paikat videonauhalle. Editoitu nauha
voisi pyöriä nonstoppina pyyntivälinenäyttelyssä.
MUINAISTEN pyyntivälineiden näyttelyn piti alunperin avautua Saimaanharjun
koulukeskuksessa, mutta sermistöä tarvittiin heinäkuun loppuun asti
Paimiossa, eikä näyttelyä kannattanut enää pystyttää uuteen lukukauteen
valmistelevaan kouluun. Onneksi Etelä-Karjalan museon intendentti Jukka
Luoto vihjasi, että uuden purjehduskeskuksen yläkerrasta saattaisi löytyä
tarkoitukseen sopivaa tilaa.
Tämä on aivan loistavalla paikalla! Tosin avauspäivää joudutaan
siirtämään ensi viikkoon, kun varaportaikko täytyy saada kuntoon ennen
tilojen avaamista yleisölle, Järvisalo toteaa.
Kivikautisten pyydysten näyttely on esillä osoitteessa Satamatie 23
lokakuun puoliväliin asti.
Kuvateksti
Vastavirran voimaan perustuva jokipyydys on yksinkertainen ja tehokas.
Risto Järvisalon kokoamasta näyttelystä löytyvät kaikkien nykyisten
kalanpyydysten perustyypit.
EMMI KAARNA