ILPO LESKINEN
Luovutettu Karjala tarjoaa rajattomia mahdollisuuksia muinaistutkimukselle.
Alueelta on löytynyt viime vuosina peräti noin 300 muinaisjäännöstä. Suurin
osa löydöksistä on kivikautisia asuinpaikkoja.
Vasta pieni osa alueesta on käyty läpi. Siihen nähden löytöjen määrä on
erittäin suuri, Helsingin yliopiston arkeologian professori Mika Lavento sanoo.
NOIN 300 LÖYTÖÄ lienee Lavennon mukaan vain pieni otos kokonaisuudesta.
Aineistolla saadaan jonkinlainen käsitys siitä, millainen alue voisi olla
ja mitä sieltä on odotettavissa tuleville tutkijoille.
Suuri löytöjen määrä kertoo paitsi tiheästä muinaisasutuksesta myös
vuosikymmenien tutkimustyhjiöstä.
LUOVUTETUN ALUEEN uusin tutkimusvaihe alkoi vuosina 199899.
Helsingin yliopisto aloitti Kaukolan ja Räisälän tutkimukset. Lahden museon
arkeologi Hannu Takala ryhtyi kartoittamaan entistä Äyräpään kihlakuntaa.
Yliopisto on sittemmin löytänyt noin 220 uutta muinaiskohdetta.
Kaukolasta, Räisälästä ja Kirvun rajoilta on löytynyt reilut 120,
Kurkijoelta lähes 50, Johanneksesta 16 sekä Koivistolta ja Kuolemajärveltä
14 kohdetta.
Tutkija Oula Seitsonen on laajentanut etsintää Pyhäjärvelle. Sieltä on
löytynyt tänä kesänä 20 kivikautista asuinpaikkaa.
Takalan tutkimusryhmä on löytänyt reilut 50 muinaisjäännöstä, joista osa on
löytynyt ilman varsinaista etsintää.
ANTREAN VERKON ympäristöä tutkinut arkeologi Timo Jussila löysi 11
varhaiskivikauden asuinpaikkaa vuosina 20002001. Sittemmin Jussila
työskenteli Takalan ryhmässä.
Jussilan löydöksistä Suuren Kelpojärven asuinpaikan iäksi on määritetty 10
500 vuotta. Se on alueen ensimmäinen kohde, joka joka on Antrean verkkoa
(noin 10 300 vuotta) vanhempi.
POHJOIS-KARJALAN museo on löytänyt Jänisjärven länsirannalta 10 vanhimman
kivikauden asuinpaikkaa. Arkeologi Eeva-Riitta Majoinen kertoo alueen
olleen tutkimatonta.
Lisäksi Hiitolasta, Kurkijoelta ja Sortavalan seudulta on löytynyt muutama
kivikautinen ja pari keskiaikaista asuinpaikkaa. Kivikautiset kohteet
löytyivät arkeologi Ville Laakson mukaan sattumalta, kun kartoitettiin
tiedossa olevia rautakautisia kohteita.
TIIVIS YHTEISTYÖ suomalaisten ja venäläisten arkeologien kesken on vaatinut
toimivat suhteet.
Pohja yhteistyölle on dosentti Pirjo Uinon mukaan syntynyt 1970-luvun
lopulta alkaen yhteisissä kokouksissa. Tärkeä yhteyshenkilö on ollut
Aleksanteri Saksa Venäjän tiedeakatemiasta.
Uino on ensimmäinen luovutettuun Karjalaan päässyt suomalainen arkeologi.
Vuosina 198894 hän osallistui Käkisalmen linnan kaivauksiin, kun hän teki
väitöskirjaa Muinais-Karjalan rautakaudesta.
SUOMALAISET ovat Uinon mukaan osanneet lukea luovutetun Karjalan maisemaa
Saimaan tutkimuksesta saaduilla kokemuksilla.
Kivikautisesta asuinpaikasta Suomessa muodostunut malli on pitkälti
toiminut myös rajan takana.
Suomalaiset ovat päässeet luovutettuun Karjalaan venäläisten tutkijoiden
alaisuudessa, koska tutkimuslupia myönnetään vain venäläisille.
Yhteistyössä on Uinon mukaan pystytty hyödyntämään molempien vahvuuksia.
Suomalaisilla on luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksen tuntemus ja
venäläisillä aineisto- ja esinetuntemus.
Venäläiset ovat tuoneet tutkimukseen itäisen näkökulman. Suomalaisilla on
luovutetun Karjalan arkistotiedot ja 1930-luvun peruskartat, jotka toimivat
edelleen, Uino sanoo.
MUINAISKOHTEIDEN tuhoutuminen on paheneva ongelma luovutetussa Karjalassa.
Sekä vanhat että uudet löydökset ovat monesta syystä uhanalaisia. Suuria
vahinkoja on jo tapahtunut eikä kaikkia potentiaalisia paikkoja ole päästy
tutkimaan.
Kuvateksti
Kaukolan Riukjärvi oli suomalaisten arkeologien tutkimuskohteena
1910-luvulla. (Kuva: Oula Seitsonen)