Maahanmuuttajanuori yhä useammin jakajan postilla

Danil Pivovarov tekee työtä oman rahan saamiseksi. Maahanmuuttajanuoret poistavat jakeluyhtiöiden kroonista työvoimapulaa.

PETTERI VÄRTÖ

POSTILUUKUT kolahtelevat tiiviissä tahdissa Lappeenrannan Leirissä.

Rappukäytävää ripeästi etenevä Danil Pivovarov, 16, jakaa niihin

ilmaislehteä ja sen mukana mainoksia. Pietarissa syntynyt, kuusi vuotta

Suomessa asunut Danil tekee työtä, joka kiinnostaa yhä harvemmin

suomalaisia teinejä.

– Suomalaisnuorten kiinnostus mainosten jakamiseen on vähentynyt.

1990-luvun alun talouslaman aikaan jakelutyö oli hyvin haluttua. Nuoria

työnhakijoita oli runsaasti yli tarpeen, Kaakkois-Suomen Sanomien

jakeluvastaava Risto Helle kertoo.

Muissa Etelä-Karjalassa toimivissa mainosjakeluyhtiöissä ollaan samaa

mieltä. Niistä löytyy myös yksimielinen selitys suomalaisnuorten vähäiselle

jakelutyöinnolle.

– Suomalaiset nuoret saavat tänä päivänä nähtävästi liian helposti rahaa

vanhemmiltaan, Timo Reponen Jakelusuora Oy:stä sanoo.

Tutkimustiedon mukaan työssäkäynti kasautuu osittain samoille nuorille.

Yksinhuoltaja- ja monilapsisten perheiden lapsilla on muita useammin

työkokemusta. Osa työskentelevistä teini-ikäisistä täydentää perheensä

perustoimeentuloa joko suorasti tai epäsuorasti.

TYÖSSÄKÄYNNIN merkittävin syy nuorille on oman rahan hankkiminen vapaa-ajan

harrastuksiin. Danilin työhistoria alkoi 14-vuotiaana, kun hän alkoi

miettiä, mistä saada rahaa mopon ostamiseen. Kodilla oli merkittävä rooli

siinä, että vastaus löytyi työelämästä.

– Isä ehdotti, että alkaisin jakaa lehtiä ja mainoksia, Danil kertoo.

Nuorten jakopiirin koko on Lappeenrannassa keskimäärin 250–300 lehteä.

Danilin piiriin kuuluu nykyisin 435 lehteä, jotka hän jakaa kahdesti

viikossa. Lehtien jakamiseen kuluu kerrostaloalueella vajaat kaksi tuntia.

Palkkaa Danil saa kahden viikon jakamisesta vajaat 60 euroa, hiukan alle

kymmenen euroa tunnilta.

– Saamani palkka on mielestäni sopiva korvaus tekemästäni työstä, Danil sanoo.

Lisätienestejä Danil on hankkinut muun muassa Kaamospuhalluksesta ja

Linnoituksen yöstä, joissa hän on osallistunut esiintymislavojen

kokoamiseen ja purkamiseen.

Lain mukaan työntekijän minimipalkka aloilla, joilla ei ole yleissitovia

työehtosopimuksia, on nykyisin 5,39 euroa tunnilta.

YLÄASTEIKÄISTEN nuorten yleisin työ on ilmaislehtien ja mainosten jakelu.

Muutaman viime vuoden aikana jakelutyötä tekevien maahanmuuttajanuorten

määrä on lisääntynyt tuntuvasti Etelä-Karjalassa.

Imatralaisen Uutispostin alle 18-vuotiaista mainosjakajista vähän vajaa

kymmenen prosenttia on taustaltaan ulkomaalaisia. Lappeenrannassa

prosenttiluvut ovat tätäkin suuremmat: Jakelusuoran jakajista

maahanmuuttajanuoria on kymmenen prosenttia, Kaakkois-Suomen Sanomien

jakajista toisen polven maahanmuuttajia on peräti 20 prosenttia.

Danilin tavoin pääosa Etelä-Karjalassa jakelutyötä tekevistä

maahanmuuttajanuorista on juuriltaan venäläisiä. Itänaapurin ohella nuoria

jakajia löytyy muistakin maakunnan etnisistä vähemmistöistä: entisen

Jugoslavian alueelta lähteneitä, kiinalaisia, kurdeja ja turkkilaisia sekä

muutamia afrikkalaislähtöisiä, Risto Helle luettelee.

Ulkomaalaistaustaisissa jakajissa on sekä tyttöjä että poikia. Iältään he

ovat tavallisimmin 14–17-vuotiaita.

MAAHANMUUTTAJIEN toisen polven työinto on ollut tervetullutta kroonista

jakajapulaa tietyillä alueilla kärsiville jakeluyhtiöille.

– Maahanmuuttajataustaiset nuoret paikkaavat hyvin suomalaisnuorilta

jäänyttä aukkoa, Timo Reponen kertoo.

Nuorten jakopiiri on tavallisimmin kodin lähellä. Lappeenrannassa runsain

tunku jakelutyömarkkinoille on jo pitkään ollut Skinnarilassa, kun taas

jakajan löytäminen keskustaan on jatkuva ongelma. Imatralla jakajien

alueellinen esiintymistiheys vaihtelee vuosittain, Mika Lallo Uutispostista

sanoo.

• Lähteenä käytetty myös Anne Kouvonen: Työssäkäyvät yläasteen oppilaat,

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja.

Kuvateksti

Danil Pivovarov jakaa ilmaislehteä ja mainoksia kahdesti viikossa

Lappeenrannan Leirissä. Hän on tyytyväinen työstä saamaansa korvaukseen.

MARLEENA LIIKKANEN

Kirjoittaja:
Petteri Värtö