MATTI SAARELA
LAPPEENRANTA. Jos et tiedä, etkä edes halua tietää, mitä on niinku
käsitetaide, ei se mitään. Myös Jani Virta vihasi opiskeluaikoinaan sekä
käsitetaidetta että minimalismia.
Käsitetaide oli se toinen asia jota vastustin opiskeluaikana ja se toinen
oli minimalismi. Nyt olen ehkä itse molempia, Virta sano.
Minä teen juttuja. Ideat ovat minulle vähän liiankin tärkeitä. En aina
panosta itse toteutukseen, Virta vastaa kysymykseen, mitä tämä käsitetaide
oikein on?
Tässä näyttelyssä oli tarkoitus panostaa enemmän toteutukseen, mutta
lopputulos näyttää aika tavalla samalta kuin minun näyttelyni tavallisesti
näyttävät. Ei tämä ole sen parempi kuin muutkaan, hän jatkaa.
SANOISTA ja kuvista tahtoo Virran mukaan vain usein syntyä jotakin sanoin
kuvaamatonta. Myös Galleria Pihaton näyttelyyn lopulta päätyneet kuvat ovat
aivan toisia kuin alun perin oli tarkoitus.
Kun en saanut niitä muita tarpeeksi paljon valmiiksi, piti laittaa esille
myös joitakin vanhoja duuneja. Minulla on kyllä sellainen periaate ja
sääntö, että samoja töitä ei laiteta kahta kertaa esille, Virta kertoo.
Ehkä käsitetaide minun kohdallani tarkoittaa sitä, että ideat ovat
tärkeämpiä kuin ilmiöt sinänsä. Minä en osaa kuvata suuria tunteita
kuvataiteen keinoin.
Minulle kaikki taiteen muodot ovat tärkeitä. Vaikka minulla on
kuvataiteilijan koulutus, en pidä itseäni puhtaasti kuvataiteilijana.
KYSYMYKSEEN mikä hän on, jos ei kuvataiteilija, Virta vastaa, että taiteilija.
Viimeksi lehdessä on lukenut, että monen taiteenalan kokeilija, Virta
siteeraa lehtikirjoitusta.
Pihaton näyttelyn ideointi lähti Virran mukaan liikkeelle paikasta.
Ainakin väitän tiukasti, että paikka ratkaisee. Halusin ensin nähdä tämän
paikan, vasta sen jälkeen ryhdyin tekemään, hän kertoo.
Kun näyttelyä katsoo nyt, voi ajatella, että tässä on mukana jokin
kertomus. Mutta ei minun päässäni ollut alun perin mitään juonta. Näyttely
vain viitta ehkä liikaakin tekijänsä henkilöhistoriaan, Virta arvelee.
PIHATON seinillä on Virran valokuvia ja joitakin lehtileikkeitä, myös
pääkirjoitus, josta Virta on temmannut näyttelylleen nimen.
Keskellä huonetta on patja, jota peittää revennyt lakana. Lakanaan ja
yhteen nurkkaan ripustettuun suihkuverhoon Virta on piirtänyt ihmisfiguureja.
Lattia on tosi tyhjä. Alun perin ajattelin, että tavaraa olisi paljon
enemmän. Valokuvat ovat pari vuotta vanhoja, ja otin ne alun perin aivan
toisenlaista tarkoitusta varten.
Aloin kuitenkin itse vähitellen tykätä niistä tällaisina. Nämä kuvat ovat
lähellä kirjoittamista, ja kirjoittaminen on minulle luonnollisempaa kuin
kuvien tekeminen.
TAITEILIJAN ammattiin Virta valmistui kolme vuotta sitten Pohjois-Karjalan
ammattikorkeakoulusta tila- ja ympäristötaiteen linjalta. Kysymys ei ollut
oikeastaan varsinaisesta kutsumuksesta, vaan kuvataiteilijan hänestä teki
suomalainen koulubyrokratia.
Sivari loppui syyskuussa, enkä päässyt yliopistoon. Oli pakko hakea
yhteishaussa jonnekin, ja päätin hakea kuvataiteen linjalle, koska sinne on
paljon hakijoita ja pääsykokeet. Ajattelin, että sinne minua ei valita edes
vahingossa.
Näin jälkeenpäin ajatellen, se oli hyvä koulu ja kuvataide minulle ihan
hyvä asia.
KIRJOITTAMINEN lienee se asia, johon Virta suhtautuu kaikkein eniten
tosissaan, tai ainakin sen suhteen hän käyttää vähemmän ironiaa ja
sarkasmia kuin puhuessaan kuvataiteesta ja musiikista.
Muusikkona en ole vielä koskaan esiintynyt julkisesti, mutta lokakuussa
soitan biisejäni Turussa näyttelyni avajaisissa, Virta kertoo.
Idolini Ville Leinonen sanoi eräässä haastattelussa, että hänen eka
keikkansa oli aivan hirveä, mutta se oli pakko tehdä.
Niinku! Jari Virran teoksia Galleria Pihatossa, Valtakatu 80:ssa
30.8.-18.9. Näyttely on auki ti-pe klo 1117 ja la-su klo 1115.
TAUSTA
Jani Virta on 28-vuotias ja hän on syntynyt Lappeenrannassa.
Virta kirjoitti ylioppilaaksi Lappeenrannan lyseosta vuonna 1996 ja
valmistui Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta taiteilijaksi 2002. Nyt
hän opiskelee toista vuotta Turun yliopistossa pääaineenaan kotimainen
kirjallisuus.
Kuvateksti
Onko se näköinen? Galleria Pihatossa on esillä Jani Virran minimalistista
käsitetaidetta.
MATTI SAARELA