Kuokkalammin lintutornissa ei enää pauku vasara eikä saha soi

Aikanaan hyvin tunnettu lintujärvi sai tirppojen kiikarointipaikan. Järven kunnostaminen on seuraava suuri urakka. Joutsenet viihtyvät Kuokkalammilla, kaulushaikara jätti päättyvän kesän väliin.

TENHO TIILIKAINEN

RUOKOLAHTI. Vasaroiden pauke kuuluu täysin tyynessä alkavan syksyn illassa

satojen metrien päähän. Jos pauke olisi jatkuvaa, niin Kuokkalammin

lintutornille ei tarvitsisi olleenkaan opastavaa polkua ja sen merkkejä. Ei

ehkä torniakaan.

Lassilan–Kuokkalammin kylätoimikunta on rakentanut Euroopan unionin

suosiollisella rahoitusavulla lintutornia ja siihen liittyviä kulkureittejä

viime keväästä lähtien. Viime viikon torstai-iltana tornilla saatiin

isketyksi viimeiset naulat kiinni. Tornia tukevat harukset odottavat vielä

asentamistaan.

Tornitarpeet Kuokkalammin rantaan rantaluhdan yli kuljetettiin jo talvella

moottorikelkalla.

Tornin rakentaminen aloitettiin keväällä. Ennen lintujen pesintää tornia ei

kuitenkaan ehditty saada valmiiksi ja työt keskeytettiin kesän ajaksi.

– Tornin viralliset vihkiäiset pidetään varmaankin vasta ensi keväänä,

kylätoimikunnan puheenjohtaja Ari Keltanen sanoo.

Kyläläisten lisäksi torni ja pitkospuutalkoissa on ollut myös

luontoharrastajia muun muassa Etelä-Karjalan lintutieteellisestä

yhdistyksestä ja Imatran seudun luonnonsuojeluyhdistyksestä sekä Kosken

Lions-klubista. Keltanen laskee talkoihin osallistuneen vähintään 40 eri

ihmistä.

Kuokkalammin kylän suunnasta on järvelle hakattu kolme näkemäaukkoa. Vielä

tehtävänä on rakentaa kylätien varteen parkkipaikka ja opasteet

lintutornille sekä uusi suorempi polku pitkospuineen.

– Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 13 000 euroa, Keltanen sanoo.

MAA- ja- ja metsätalousministeriö luokitteli noin 114 hehtaarin suuruisen

Kuokkalammin 1980-luvun alussa Suomen lintuvesien arvoluokituksessa 11.

sijalle.

– Kuokkalampi on aikaisemmin ollut lähes Siikalahden veroinen ja

kansainvälisestikin tunnettu lintujärvi.

Kuokkalampi on yksi niistä järvistä, jonka veden pintaa on keinotekoisesti

laskettu maanviljelyn vuoksi.

Järvi oli 1930 luvun osittaisen kuivauksen jälkeen erittäin linturikas ja

monien harvinaisuuksien pesimis- ja levähdyspaikka.

Vedenpinnan lasku yli kahdella metrillä yhdessä järveen tulleiden

ravinteiden kanssa johti kuitenkin siihen, että järvi alkoi kasvaa umpeen.

Vapaa vesialue järvessä on pienentynyt pienenemistään. Avovettä on nykyisin

kymmenisen hehtaaria.

Kyläläiset toivovat järven kunnostamista, ruoppausta ja vedenpinnan

nostamista. Milloin ja missä laajuudessa on vielä auki.

– Jotakin järvelle pitäisi kuitenkin tehdä ja nopeasti. Hoito- ja

käyttösuunnitelman pitäisi valmistua jo ensi vuoden aikana, Ari Keltanen sanoo.

KUOKKALAMMIN heinittyneet rannat tarjoavat hyvän suojan vesilinnuille,

mutta myös pienpedoille. Supikoiria ja villiminkkejä heinikossa on aivan

liikaa.

Muutaman vuoden ajan Kuokkalampi on ollut myös laulujoutsenen

pesimispaikka. Kalasääski ja haukat pitävät myös järveä reviirialueenaan.

– Useana kesänä olen kuullut järvellä myös kaulushaikaran äänen, mutta tänä

kesänä kaulushaikarasta ei ole ollut havaintoja.

Purut lentävät, kun Arto Keltanen sahaa viimeistä laudanpätkää pois.

Kylätoimikunnan puheenjohtaja Ari Keltanen antaa kiitosta talkooväen

ahkeruudelle.

Kuvateksti

Kuokkalampi on yksi Suomen parhaimmista sisämaan lintujärvistä.

TENHO TIILIKAINEN

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen