Lappeenrannan kaupunginteatterissa tänä syksynä Juusona ja Lampunsydämenä
riemastuttanut Heikki Pirhonen on kulkenut pitkän ja tyystin oman tiensä
näyttelijäksi. Edes rokkibändissä soittaminen ei taltuttanut nuoren miehen
paloa päästä näyttelemään.
LIISA KUKKOLA
LAPPEENRANTA. Näyttelijä Heikki Pirhonen kuuluu edelleen Helsingin
urheilutoimittajiin vaikka on viimeiset vajaat kymmenen vuotta ollut
näyttelijä. Ensin Teatteri Jukossa Lahdessa ja nyt kolme viimeistä vuotta
Lappeenrannan kaupunginteatterissa.
Jäsenkortti on perua ajoilta, joka sijoittuu ensimmäisten
Teatterikorkeakoulu-pyrkimisien ja yksityisen teatterikoulun käymisen
väliin. Silloin Heikki Pirhonen teki kaikkea mahdollista, mikä liittyi
musiikkiin, juontamiseen ja radioon.
80-luvun lopulla olin neljä vuotta radiotoimittajana Radio Sykkeessä,
Ykkösessä ja Mafiassa. Lähinnä soitin levyjä, mutta urheiluakin tuli
jossain vaiheessa toimitettua. Soitin rokkibändissä ja esiinnyin siellä sun
täällä. Hiton rikkonaista palapeliä oli leivän hankkiminen tuohon aikaan,
Heikki Pirhonen kertoo.
Vaikka mies pääsi esiintymään, taustalla sykki kuitenkin koko ajan toinen
maali. Näyttelemistä ei korvannut mikään eikä Pirhonen päästänyt
haaveestaan irti.
Kakskymppisenä oli niin junnu, ettei oikein tajunnut, mitä kaikkea
näytteleminen vaatii. Ei riitä, että haluaa päästä tekemään jotain, se
vaatii sitoutumista ja elämää taakseen.
Kun on tehnyt kaikenlaista, katselee asioita monelta kantilta. Tieni
näyttelijäksi on ollut aika erilainen kuin monen muun, mutta se on omani ja
mulle hyvä. Jos olisin silloin kakskymppisenä tiennyt, mitä tiedän nyt,
olisin saattanut päästä Teatterikorkeaan, mutta kun mitään ei voi oikaista,
Heikki Pirhonen sanoo.
VALMISTUTTUAAN 3-vuotisesta yksityisestä teatterikoulusta Heikki Pirhonen
kiinnittyi lahtelaiseen Teatteri Jukoon tuttunsa Mika Lehtisen kautta.
Sain hyvän roolin ja minua pyydettiin jäämään sinne. Muutin Tuusulasta
Lahteen ja sain työssäni paljon vastuuta. Juko on pieni teatteri, ja siellä
tehdään kaikki itse. Maalisuti ja vasara kuuluivat myös näyttelijöiden
varusteisiin, Heikki Pirhonen muistelee.
Lappeenrantaan ja kaupunginteatteriin Pirhonen tuli kun oli saanut Antti
Majanlahden katsomaan työtään Jukoon. Miehet muuttivat samana vuonna
Etelä-Karjalaan.
Se oli taas yksi pykälä ylöspäin. Aluksi olin määräaikainen ja nyttemmin
vakituinen.
Heikki Pirhonen sanoo olevansa hyvin juurtunut Lappeenrantaan.
Mitään lopullista turvaa ei näyttelijä hänen mielestään voi koskaan
työhönsä hakea, mutta kun perusasiat ovat kunnossa ja jalat tasaisesti
maanpinnalla, voi keskittyä näyttelemiseen kunnolla.
Nyt olen sitten nähnyt, miten laitosteatteri toimii ja saanut tehdä
rooleja lasten teatterista vakavamman draaman kautta musikaaliin. Se on
hyvä haitari näyttelijälle.
VIIME KEVÄÄN Jesus Christ Superstar on painunut syvimpään Pirhosen mieliin.
Tämän syksyn näytelmistä Pirhosen roolisuorituksia on kehuttu kilvan: Mistä
rakkaus alkaa -musikaalin Juuso on lämmin kuvaus suomalaisesta miehestä ja
Pinokkion Lampunsydän hauska irrottelu, joka tosin tuntuu joka ilta
aikuisen miehen pohkeissa.
Jeesus-musikaali oli valtaisa juttu, rankka ja oudolla tavalla
todentuntuinen. Kun katsomossa istuneet kaverit tulivat näytöksen jälkeen
moikkaamaan, oli melkein kaikilla kyyneleet silmissä. Ei sitä itse aina
muistanut, miten vaikuttavaa se kokonaisuus oli.
Mutta kevään rankka ohjelma alkoi tuntua väsymystykytyksinä. Kesä kuluikin
Suomea kiertäen lomalla eikä kesäteatterissa kuten aikaisempina vuosina.
Onneksi tajusin ottaa iisimmin. Koko syksy on tuntunut ihan
toisenlaiselta tehdä työtä, kun sai kesän levätä ja alitajunta kerätä
työstettävää ihan kaikessa rauhassa.
MUSIIKKI JA varsinkin piano ovat pysyneet Pirhosen mukana 12-vuotiaasta ja
ensimmäisestä bändistä asti. Musiikkitunneilla saadut opit menivät tyystin
ohi, mutta Sami Niemisen opissa Pirhonen oppi soittamaan.
Perusblueskaava on se minkä hallitsen ja jota haluan soittaa. Joskus
pitää työajan ulkopuolella käydä teatterissa kilkuttamassa, kun ei ole enää
omaa pianoa.
Jos Heikki Pirhonen kokoaisi oman musiikkijuttunsa, se olisi Hank
Williamsia. Sellaisen järjestäminen on aina silloin käynyt mielessä, mutta
paikka ei ehkä olisi teatteri edes sen pieni puoli vaan ehta kapakka,
jonne kantrilaulut kuuluvat.
Heikki Pirhonen
Syntynyt 11.11.1963, juuriltaan helsinkiläinen
Ollut teatterialalla vuodesta 1995
Lappeenrannan kaupunginteatterissa 2003
Ensimmäinen rooli Lappeenrannassa farssissa Ei nyt tipuseni.
Harrastaa urheilua, musiikkia ja lukemista.
Kuvateksti
Roolin vaikeutta ei Heikki Pirhosen mukaan voi laskea sen mukaan, onko se
iso vai pieni. Jokainen vaatii täysillä mukanaolemisen ja pienetkin roolit
on ryhmässä saatava soimaan samalla tasolla kuin isommat.
PEKKA HÖLKKI