Osuuspankin ja Pohjolan liitos alkutekijöissä Etelä-Karjalassa

Pankki- ja vakuutuskonttorit yhdistyvät aikaisintaan ensi vuonna. Vakuutusmyyjien toimialueet kasvavat. Vakuutusmyynnin uskotaan paikallistuvan.

PETTERI VÄRTÖ

ETELÄ-KARJALASSA on Osuuspankki-ryhmän ja Pohjolan liitoksessa toistaiseksi varmaa vain yksi asia. Pankkikonttorien henkilökunta ei astu vakuutusmyyjien varpaille vahinkovakuutuksia myymään. Muuten tarjolla niin toimipaikkojen kuin henkilöstönkin tulevaisuuden suhteen on yhtä heikko näkyvyys kuin syyssateilla tieliikenteessä. Selkenemisen aikataulu ja liitoksen ratkaisumalli erottuvat siristämällä.

– Perusmalli on, että pankki- ja vakuutuskonttorit siirtyvät samoihin tiloihin. Hosumalla asiassa ei edetä, joten yhdistyminen jää ensi vuoteen. Pankit ratkaisevat asian paikkakuntakohtaisesti, Osuuspankkikeskuksen johtokunnan jäsen Heikki Vitie sanoo.

Hänen mukaansa on mahdollista, että pankki- ja vakuutuskonttorit säilyvät itsenäisinä joillakin paikkakunnilla.

OSUUSPANKILLA on Etelä-Karjalassa 12 konttoria, Pohjolalla kaksi plus Parikkalan palvelupiste. Pohjolan henkilöstön tulevaisuus maakunnassa on täysin avoin. Etelä-Karjalan osuuspankin toimitusjohtajan Risto Kiljusen mukaan huolenaihetta näillä noin 20 työntekijällä ei vastaisuuden töiden suhteen ole.

– Vakuutusmyyjien toimialueet suurenevat ja asiakaspotentiaali lisääntyy yhdistymisen myötä.

On myös mahdollista, että pankkitoiminta ja vakuutusmyynti säilyvät kumpikin omissa tiloissaan ainakin Lappeenrannassa.

– Työntekijät mahtuvat juuri ja juuri nykyisiin toimitiloihin ja uutta toimitaloa tuskin rakennetaan.

KONTTORIVERKON sulauttamisen sijaan Osuuspankki-ryhmä on liitoksen alkuvaiheessa miettinyt enemmän liiketoimintojen yhdistämistä, asiakassuhteiden kartuttamista ja palveluiden monipuolistamista.

Etelä-Karjalassa Osuuspankki-ryhmän brändinä on paikallisuus. Liitoksen myötä sen uskotaan ulottuvan myös Pohjolan vakuutuksiin.

– Pankin ja vakuutusyhtiön liitos merkitsee, että myös vakuutukset paikallistuvat. Sitä ainakin tavoitellaan, Risto Kiljunen kertoo.

Kirjoittaja:
Petteri Värtö