ANNE KOKKONEN
SAVITAIPALE. Punainen matto vain puuttui. Muuten Pettilän kyläkeskuksessa nähtiin keskiviikkoiltana kaikki ne salamavalojen välkkeet, ruusut ja halaukset, jotka liittyvät erottamattomasti ensi-iltoihin.
– Ei tämä näytäntö ole mikään ensi-ilta tai kantaesitys. Elokuvan sisältö muuttuu vielä, Milja Tikkanen, yksi elokuvan filmitähdistä, toppuutteli innostuneimpia.
Vanha koululuokka täyttyi ääriään myöten elokuvayleisöstä, lisäpenkkejä tarvittiin ja silti muutamat joutuivat seuramaan esitystä tampuurin puolelta. Edellisen kerran moinen väenpaljous koettiin Kuivasensaaren kyläkirjan julkistamistilaisuudessa.
PETTILÄSTÄ kertova elokuva on dokumentti, mutta elokuvahankkeen vaiheet kuulostavat fiktiolta. Niin monen sattuman summana saksankielinen filmi syntyi.
Porilainen opettaja Miika Perdèn vietti vuosi sitten vuorotteluvapaataan Pettilässä, kun saksalaiselta tuttavapariskunnalta tuli yllättävä yhteydenotto. Perheen tytär opiskeli Wienin yliopiston filmi-instituutissa ja halusi ystävineen tehdä elokuvan Suomen talvesta. Tietäisikö Perdèn sopivaa kuvauspaikkaa?
Kyllähän Perdèn tiesi. Viime tammikuussa käsikirjoitusta ja leikkausta opiskeleva Anja Schürenberg ja kameralinjaa käyvä Merle Wolters vierailivat Pettilässä ja asia oli kerralla selvä. Viisihenkinen työryhmä kuvasi Pettilän talvea koko helmikuun.
Nyt tunnin mittainen elokuva on hienosäätöä vaille valmis. Muutama kohtaus vaihtaa vielä paikkaa ja pienet tekniset ongelmat odottavat ratkaisemistaan, mutta kokonaisuus on jo esittelykunnossa.
– Dokumentti yritetään myydä Suomen, Saksan ja Itävallan televisioyhtiöille. Varmasti se tulee jossain vaiheessa myyntiin Pettilään, mutta aikataulusta ei voi vielä sanoa mitään, Miika Perdèn huomautti.
ELOKUVAYLEISÖ asettui jännittyneenä katsomaan saksalaisten näkemystä omasta kylästään. Hermostus kaikkosi ja riemu repesi viimeistään siinä vaiheessa, kun 73-vuotias Esteri Lahenmies kaasutteli traktorillaan pitkin kylänraittia.
Komeitten talviluontokuvien lomassa pettiläläiset arkisia askareitaan. Emännät leipoivat perunalimppuja ja kävivät kauppa-autolla, miesväki kalasti ja sivisti itseään atk-piirissä.
Dokumentti seurasi neljän eri-ikäisen Pettilässä asuvan naisen arkea. Ikänsä kylässä elänyt Lahenmies ja maailmalta palannut Milja Tikkanen olivat hyvin esillä uusiin kyläläisiin lukeutuvan Asta Kuorttisen ohella. 17-vuotiaan Tiia Kyllösen osuus jäi elokuvassa kapeammaksi.
Kun kyse oli vain 180 asukkaan kylästä, tuttuja kasvoja vilahteli läpi elokuvan ja melkein jokainen tunnisti jostain itsensä tai kotinsa. Myös puheen nuotti kuulosti tutulta, sillä haastatteluja ei dubattu jälkikäteen, vaikka saksankielinen kertoja asioita kokoon niputtikin.
Tango soi ja tuuli ravisteli koivun tuohta. Potkukelkkoja ja muita eksoottisia talvityökaluja kuvattiin pitkään ja hartaasti. Suuri maailma löytyi kirkolta ravintola Sahramista..
– PAREMMALTA se näytti kuin uskalsin odottaakaan, hyrisi Esteri Lahenmies elokuvaesityksen jälkeen ja kertoi tunnistaneensa itsensä filmiltä.
Samaa vakuuttivat pojantyttäret Pinja ja Saija Lahenmies, jotka tulivat Lappeenrannasta varta vasten Pettilän elokuvailtaan. Tytötkin esiintyivät dokumentissa lasten hiihtokilpailusta kertovassa jaksossa.
Pois jätetyistä kohtauksista Esteri Lahenmies muisti vain posliininmaalauksen. Filmiryhmä ei ilmeisesti ollut kuvannut hukkamateriaalia juuri lainkaan.
– Ihan mielenkiintoista se elokuvan tekeminen oli ja viime talvesta tuli ihan ainutkertainen. Ja se filmiryhmä: se koostui erittäin miellyttävistä ihmisistä, Lahenmies arvioi.
Kuvateksti
Anja Schürenberg sai dokumenttinsa kanssa lämpimän vastaanoton Pettilässä. Kuvauksesta vastannut Merle Wolters ei päässyt tällä kertaa Suomeen työesteen takia.
MARLEENA LIIKKANEN