Etelä-Saimaan historia on rautaa

Ennen oli raahattava, nyt kannettava ja tulevaisuudessa taskuun sujautettava.

ETTI KANTOLA

LAPPEENRANTA. Etelä-Karjalan museon miehet kanniskelevat Etelä-Saimaasta

kertovan näyttelyn esineistöä.

– Painaa, painaa, painaa, he ähkivät.

Näyttely kertoo, miten lehden teon välineet ovat keventyneet, pienentyneet

tai kadonneet. Historia on sitäkin painavampaa. Eniten museoväki on

joutunut rehkimään mielenkiintoisimman esineen parissa. Paritonninen

1800-luvun alun painokone saapui paikalle nosturiautolla.

Näyttelyn pohjana ovat lehden historiikin tekijän Eija-Hilkka Anttilan ja

graafikko Päivi Virta-Salon laatimat julisteet. Esittely kertoo paljon

paitsi Etelä-Saimaan historiasta, myös koko Etelä-Karjalan kehityksestä.

AMANUENSSI Mariina Kellokumpu on kirjoittanut 120 vuotta vanhan

Lappeenrannan uutiset nykykirjaimille. Lehti on hyvä ajankuva. Ensimmäinen

numero kertoo keisarin vierailusta.

– En ihmettele yhtään, että joka miehellä ei tuolloin ollut lukutaitoa.

Koukeroinen kieli oli Kellokummullekin haastava, vaikka hän on opiskellut

ajan kirjoitusta.

Konservoituja alkuperäisiä lehtiä näyttelyssä ovat muun muassa Itä-Suomen

sanomat vuodelta 1889 sekä Etelä-Saimaa itsenäisyyspäivältä 1917. Sen

etusivua hallitsevat mainokset. Artikkeli eduskunnan historiallisesta

istunnosta jää toiseksi. Kellokumpu kertoo, että itsenäisyyspäivän vietto

yleistyi 1920-luvun jälkeen.

Panovirkeitä puolestaan on toimituksen leikekirja, johon on koottu omia ja

kilpailijoiden kömmähdyksiä. Kansien välistä löytyy muun muassa Saimaan

Sanomien artikkeli, jossa lehti kertoo uutisen hiihtäjä Raimo Hämäläisen

kuolemasta olleen virheellinen. Hämäläinen oli itse soittanut lehteen.

VITRIINISSÄ nököttävät hopeinen kahvikannu, sokerikko ja kermakko. Astiasto

ei ole kahvittelutilasta vaan toimitusjohtajan huoneesta, muttei ole

sielläkään käytössä.

Yhteys lehteen liittyy materiaaliin. Muun muassa filmin kehittämisessä

käytettiin ennen liuosta, joka sisälsi hopeaa. Nesteestä syntyi

ongelmajätettä, josta pystyttiin käsittelyvaiheessa irrottamaan hopea. Se

valettiin harkoiksi ja käytettiin vaikkapa astiaston raaka-aineena.

– Tavarat valittiin kyselemällä henkilökunnalta ideoita, mitä näyttelyyn

sopivaa meillä on, kertoo Etelä-Saimaan myyntisihteeri Leena Pyöriä.

Nurkista löytyi pölyttyneitä aarteita. Kiinnostava esine olisi ollut

kuumalatomakone, joka on otettu käyttöön Etelä-Saimaan syntyaikoihin. Laite

vain oli niin iso, ettei se mahtunut museon ovista sisään.

Sama kohtalo oli nykyaikaisella sisäänpistokelalla, joka sijoittaa liitteet

painosta tulevan lehden väliin. Kuljetusongelmiin kaatui myös

poikkeuksellisen suuren kameran matka näytteille.

TEKNIIKAN huiman vauhdin huomaa tarkastelemalla vaikkapa 1980-luvulla

käytössä olleita esineitä. Niihin kuuluu kuumalatomakoneen lisäksi

esimerkiksi raahattava. Se on nykyisen kannettavan isoisä, reportterin

mukanaan kuljettama tietokone.

Nykytoimittaja jaksaa hädintuskin nostaa matkalaukun oloista kapinetta.

Kurkistus tulevaisuuteen ovat vieressä olevat älypuhelin

kameratoimintoineen ja povitaskuun mahtuva taitettava näppäimistö.

Näyttelyyn kuuluu myös lukutuoli, jonka tuntumaan toimitetaan aina tuore

Etelä-Saimaa. Näköislehteä voi selailla tietokoneella.

• • •

Syvät rivit – Etelä-Saimaa 120 vuotta -näyttely Etelä-Karjalan museossa

3.12–22.2. ti–pe klo 11–17. Etelä-Saimaa julkaisee maanantaisin palstaa,

joka kertoo, mistä lehti kirjoitti sata vuotta sitten.

A.G. Ruotzin ilmoitus

Lappeenrannan

uutisten ensimmäisessä

numerossa

Hattuja, rouwaswäen ja lasten, silkki- ja puumuli-hansikkaita, ryshiä,

walkeita, mustia ja kirjawia

Wihtoriniä, mustia ja kirjawia, kretongeja: muodillisia

Puumulikankaita, Tampereen, Turun ja ulkomaan

Herrojen rojetteja, mustia ja kirjawia

Korsetteja

Ompelukoneita, Singerin ja Howen

Monesti kaiwattua jawakanawaa, erilaatua

Kahwia, sokeria ja sikuria

Papyrosseja, Turun ja Tampereen

Rauta, porsliini- ja lasitawaroita

Käärepaperia ja nahkaa

Asfalttihuopaa ja pajukoria

Kuvatekstit

Marleena Kellokumpu pitää 1800-luvun alun painokonetta Etelä-Saimaasta

kertovan 120-vuotisnäyttelyn hienoimpana esineenä.

Moni sanomalehden tekoon käytetty väline oli liian suuri museon tiloihin.

Tämä painokoneen pienoismalli sopii vaikka ikkunalaudalle.

Nykäisijä tarkoittaa käsipainoarkkikone Bostonia. Taustalla on lähes

luonnollisen kokoinen kuva kuumalatomakoneesta.

SEPPO RAUTIOVAARA

Kirjoittaja:
Etti Kantola