Hynynen on kuunnellut Maija Vilkkumaata!

LIISA KUKKOLAMikä on jäänyt elävimmin mieleen Kotiteollisuuden viime vuodest

LIISA KUKKOLA

Mikä on jäänyt elävimmin mieleen Kotiteollisuuden viime vuodesta?

– Hyvä levy ja helvetillinen kasa hyviä klubikeikkoja. Se, että meidät pakotettiin osallistumaan Studio Impossible -sketsisarjaan. Kaihola-videon teko. Valtava yleisömeri festareilla. Loppuvuoden väsymys. Basisti Hongiston ja rumpali Sinkkosen hirviömäiset kasvonpiirteet.

Entä muusta musiikkivuodesta?

– Ei ole aikaa seurata kunnolla. Enkä haluakaan. En jaksa.

Oliko Kotiteollisuudella oikein huonoja keikkoja, jos oli niin missä ja miksi?

– Levymme Seiska ilmestyi maaliskuussa, ja kiertue alkoi samaan aikaan. Ensimmäinen keikka oli Järvenpäässä, ja siellä olimme kyllä niin huonoja että hävetti. Kiertueen eka veto on aina paha, ja se ei riipu ollenkaan harjoittelun määrästä. On aivan eri asia soittaa yleisölle kuin treenikämpän seinille, varsinkin kun oli lähes puolen vuoden keikkatauko takana. Myös juhannuksen Himos-festarin veto oli aika keskinkertainen. Soittoaika oli jonkun Eppu Normaalin jälkeen muistaakseni puoli kolme yöllä, ja se oli tällaisille vanhuksille vähän liikaa. Ei pitänyt hermo, ja herrat Hynynen ja Holopainen alkoivat olla silloin jo aika maistissa.

Mitä muuta on ehtinyt kuuntelemaan paitsi 7:aa ja Kotiteollisuuden dvd:tä?

– En mie ole kuunnellut enkä katsellut noita kumpaakaan niiden tekemisen jälkeen. Tuli jo niitä tehdessä kuuntelukiintiö täyteen. Mutta muuten on kyllä tullut kuunneltua paljon musaa. YUP:ta, Vilkkumaata (yllättävää, myönnän), molempia System of a Downin levyjä, CMX:n uusinta, Kate Bushia. Vanhoista suosikeista useimmin on tullut kuunneltua Eppu Normaalia, Killing Jokea, Alice in Chainsia ja Metallicaa. Mutta niitähän tulee kyllä kuunneltua aina. Siivosin juuri työhuoneen ensimmäiseen kertaan vuoteen, ja löysin sieltä valtavan pinon kuuntelemattomia levyjä ja katselemattomia DVD:itä. Joten tekemistä alkuvuodeksi on kyllä.

Mikä levy olisi saanut tänä vuonna jäädä julkaisematta?

– Joululevyt ovat syvältä hanurin uumenista, samoin kaikki ns. vakava laulelmamusiikki. Konttoristirouvat haluavat olla henkeviä ja syvällisiä, nähdä seksuaalisia päiväunia, kokea syviä tunteita jonkun Il Divon tai Helmut Lottin tahdissa, kun oma mies ei kykene muuhun kuin makaamaan sohvalla rankan työpäivän jälkeen. Kauhea kohtalo.

Missä jamassa Suomi on, anno domini 2005?

– Asiat ovat päin persettä. Nuoret jätkät pukeutuvat liian kireisiin pipoihin, ja niissä lukee jotain idioottimaista tyyliin ”isäntä”. Housut lököttää. Kollit pukeutuvat Suomi -leijona -paitoihin ja koruihin, vaikka eivät ole käyneet edes armeijaa. Tyttöjen paidat ovat liian lyhyitä, napa näkyy pakkasellakin. Jengi harrastaa jotain sählyä, murtomaasukset ovat tuntematon käsite. Telkkarista tulee pelkkää tosi-tv -paskaa, aikuiset ihmiset rämpivät puskissa tai suljetuissa taloissa. Mikko Alatalo ja Tony Halme ovat eduskunnassa. Suomen kestävyysjuoksutaso on surkea, eivätkä muutkaan urheilijamme osaa päättää ollako urheilijoita vai malleja.

Etelä-Saimaassa uutisoidaan jonkun Hynysen tekemisiä, tehdään surkimuksesta jotain pikkukaupungin omaa julkkista, kun Pakarinenkin muutti sinne Helsinkiin. Tuntemattomat halailevat tervehtiessään, se muka kuuluu asiaan, asiallinen kättely on historiaa. Makaroni on nykyisin pastaa, maitokahvi lattea, pizza on mennyt perunan ohi perusruokana. Imatraa ja Kouvolaa ei ole vieläkään poistettu Suomen kartalta, vaikka ei niitä sen toimenpiteen jälkeen kukaan kaipaisi.

Kuvateksti

Kotiteollisuuden festarikeikoilla velloi viime kesänä valtavia yleisömeriä, mm. Ilosaarirockissa. Alkuvuodesta ilmestyi levy Seiska ja loppuvuodesta Kotiteollisuus-dvd, joka on jo nyt myynyt kultaa ja killuu virallisen dvd-listan ykkösenä.

ES-ARKISTO/VEERA JÄÄSKELÄINEN

Kirjoittaja:
Liisa Kukkola