Joulumarkkinoilla voi bongata markkinamyyjiä kolmessa polvessa

Lemiläinen isoäiti Maija Hakonen myy omien ja tyttärensä Sari Kaurian kätten töitä. Tyttärentyttäret Sarita ja Sanni piipahtivat välillä edistämässä myyntiä.

MINNA MÄKINEN

LAPPEENRANTA. Haminalainen Elina Ivakko seisoo lauantaina Kristiinantorilla

Linnoituksessa päässään sininen sarvekas huopahattu. Itse tehty. Hän on

tullut Linnoituksen joulumarkkinoille myymään itse valmistamiaan

huopatuotteita. Kauppa käy.

– Lappeenrannassa on hyvät markkinat. Täällä on ihmisiä, jotka arvostavat

käsitöitä ja ostavat niitä, Ivakko tietää.

Hänen joulunalusviikonloppunsa kuluvat markkinoilla tarkkaan.

Viime viikonloppuna Ivakko oli Helsingissä, ensi viikolla on Kouvolan vuoro.

– Ainakin kymmenet markkinat tulee joulun alla kierrettyä. Niitä

järjestetään ihan hirveästi, jopa liikaa. Varsinkin tämä joulukuun toinen

viikonvaihde on tukkoinen, Ivakko harmittelee.

Joulunalus on – ylitarjonnasta huolimatta – markkinamyyjän tärkein sesonki.

– Silloin kukkaronnyörit ovat enemmän auki, kun ostetaan joululahjoja.

Tammikuussa kauppa käy huonosti. Kevättalvella teenkin tilaustöitä.

IVAKKO on tehnyt huopatöitä jo toistakymmentä vuotta. Hän valmistaa

huovasta myös tauluja, mutta niitä hän ei viitsi kuljetella. Markkinoilla

Ivakon menevin artikkeli on huopahattu. Ja näin joulun alla tontut.

– Hattuja menee markkinoilla täällä noin 20. Helsingissä ei mene niin

paljon, Ivakko toteaa.

Yhden hatun hinta on 50–60 euroa. Yhden huopahatun valmistamiseen kuluu

aikaa useita tunteja.

– Ei tässä tuntipalkoille pääse. Käsitöistä pitäisi poistaa arvonlisävero.

22 prosenttia on liian kova, sanoo Ivakko.

LEMILÄINEN Maija Hakonen seisoo pajuamppelien ja -lintulautojen koristaman

kojun sisällä yhdessä tyttärensä Sari Kaurian ja tyttärentyttäriensä

Saritan, 5, ja Sannin, 8, kanssa. Myynnissä olevat kymmenet lähinnä

kuivakukista, havuista ja pajusta valmistetut koristeet ovat syntyneet

Hakosen ja Kaurian käsissä. Niiden tekemiseen on mennyt satoja tunteja.

– Kaikki materiaalikin on kerätty itse kotipellon pientareilta, Kauria ja

Hakonen kertovat.

Näillä markkinoilla kaupaksi näyttävät käyvän erityisesti pajupallot ja

myös pajuiset amppelit.

– Kauppa on tällä kertaa käynyt kohtuullisesti, Hakonen arvioi.

KÄSITYÖTUOTTEIDEN teko vaatii Hakoselta ja Kaurialta paitsi kädentaitoja,

myös innostusta.

– Välillä töiden teko tympii, mutta markkinoilla on kiva käydä, Hakonen toteaa.

Ensi viikonloppuna naiset suuntaavat Lappeenrannan kauppatorilla oleville

joulumarkkinoille.

Sari Kaurian tyttäret Sarita ja Sanni eivät ole vielä käyneet mukaan

tuotteiden tekemiseen. Ryhtyvätkö he työhön isompana?

– Ehkä, toteaa Sanni Kauria.

MARKKINA-ALUEEN laitamilla vastaan kävelevät lappeenrantalaiset Helvi

Toikka ja Piia Kangasmuukko. Kangasmuukolla on kantamisina muhkea

piparkakkutalo (27 euroa).

– Tuli käsky korkealta ja kovaa ostaa tällainen, Kangasmuukko kertoo.

Toikka pyörii markkinoilla paitsi ostajan, myös myyjän ominaisuudessa. Hän

kauppaa leivonnaisia ja käsitöitä.

– Isännälle olen ostanut tällaisia, hän kertoo ja nostaa kassista neljä

piparitikkaria. Niitä sai vitosella neljä.

Tikkarien lisäksi lauantaina on matkaan tarttunut valmiiksi savustettu

kalkkunarulla tyttärelle. Niin, ja lanttu- ja porkkanasurvosta laatikoita

varten.

– Tuskin tänään enää muuta ostan, katsotaan sitten sunnuntaina. Yleensä

jään markkinoilla kuitenkin plussalle, Toikka vakuuttaa.

• • •

Linnoituksen joulumarkkinat jatkuvat su klo 9–17. Tanssiopisto Sonja

Tammelassa avoimet ovet klo 10–15. Esitykset klo 12, 13 ja 14. Entisessä

teatteri Peränurkassa (Vesiportinkuja 5) klo 11–15 taiteilijoita työssään.

Käsityöläiset esittelevät tuotteitaan.

Kuvatekstit

Markkinamyyjät Maija Hakonen (pipo päässä), tytär Sari Kauria ja

tyttärentyttäret Sarita (vas.) ja Sanni olivat pukeutuneet kaikki

joulunpunaiseen.

Käsky oli käynyt Piia Kangasmuukolle hankkia piparkakkutalo. Helvi Toikka

tyytyi piparitikkareihin.

Uudehko innovaatio: lintulauta, joka on valmistettu pajuista ja havuista.

MIKA STRANDÉN

Kirjoittaja:
Minna Mäkinen