Kiireimmillään Veli Jantunen on teurastanut kymmenen sikaa päivässä

EU lopetti tehokkaasti suomalaisten joulupossun kasvatuksen. Joulun alla Veli Jantuselle sentään vielä riittää kotiteurastuksia. Vanhempi väki kokkaa verestä verilettuja.

PÄIVI VENTO

PARIKKALA. EU:n direktiivit kieltävät sian ja lehmien kasvattamisen samassa

tilassa. Käytännössä tämä direktiivi tiesi Suomessa joulupossujen,

viljapossujen kasvattamisen loppumista. Navetan nurkassa kun ei enää saanut

pitää viittä kuukautta röhkivää sikaa.

– Kiireimmilläni teurastin joulun alla jopa 10–11 sikaa päivässä

rautjärveläinen teurastaja Veli Jantunen juttelee. Samalla veitsi hakeutuu

minuutti sitten pistoolin luodin otsaansa saaneen sian kaulavaltimolle.

Sakea veri pulppuaa kauhaan.

Jantunen on teurastanut 30 vuotta. Mielenkiinto heräsi pienenä poikana, kun

kotona tehtiin eläimistä paisteja.

– Se oli sellaista uteliaisuutta, että mistä se liha lähtee, jota

ruokapöydässä syömme.

Tällä hetkellä työtä on Kirjavalassa Louhenlihan kotiteurastamolla. Välillä

vielä pukkaa kotikeikkaa välillä Kesälahti–Rautjärvi, kuten lauantaina.

– Toimin myös maatalouslomittajana, mutta siitä jäin eläkkeelle kuusi

vuotta sitten, sen jälkeen olen tehnyt vain tätä, Jantunen sanoo ja

valmistautuu nostamaan ruhon karjakeittiön puolelle, kuumavesipadan

viereen. Ruhoa valellaan 90-asteisella vedellä. Jantusen kalttausveitsi

liikkuu tottuneesti pitkin sian kupeita. Karva lähtee kuin leikiten, jälki

on siistiä.

TEURASTAJAN ammatti ei herätä kaikissa empatioita.

Jantunen sanoo, että itse ampuminen on vain murto-osa työstä.

Kalttaamisen jälkeen iho desinfioidaan kaasuliekillä kuumentamalla, ruho

nostetaan riippumaan, korvat ja sorkat leikataan irti, ja se aukaistaan

vatsan puolelta. Kaikki sisuskalut otetaan ulos, ja ruho sahataan puoliksi.

– Se saa jäähtyä vuorokauden, huomenna tulen paloittelemaan sen, otetaan

kyljykset, kinkut ja paistinlihat erikseen.

Nykyihmiset osaavat arvostaa sydäntä, maksaa ja munuaista. Vanhempi väki

kokkaa verestä verilettuja.

– Sikasoppa taitaa olla väistyvää perinnettä, viimeksi on kutsuttu sopalle

kahdeksan vuotta sitten.

KOLMENKYMMENEN vuoden aikana Jantunen on kerran nähnyt, että suolet ovat

päässeet hyötykäyttöön.

Se tapahtui Intsilässä, jossa talon yliopistoa käyvä tytär keitti laitoksen

rehtorin ja parin muun oppilaan kanssa suolista saippuaa. Tämä

dokumentoitiin videolle.

KOTITEURASTUS on kausityötä, ajoittuen ruhon säilyttämisen kannalta

helpoimpaan aikaan eli talveen.

– Jos kesällä pitää teurastaa, metsästysseuran kylmiöitä on onneksi saanut

käyttöön.

Teurastaja jaksaa painaa koko päivän pitämättä ruokataukoja. Tämän

salaisuus piilee rituaalissa.

– Ensimmäisestä sian verenlaskun yhteydessä teurastaja ottaa aina ryypyn

lämpöistä verta. Se maistuu suolaiselle ja on varsinainen rautaisannos.

Jantunen vakuuttaa, että herkku menee alas kakistelematta. Joskus, jos on

yleisöä, oksennuskin on lentänyt.

Joulukinkun makuun

vaikuttavia tekijöitä

Ruokinta, hoito sekä toiminta ennen teurastusta sekä itse teurastustapahtuma.

Sikaa ei saa kiusata/stressata ennen teurastusta.

Tainnutus, verenlasku ym:t toimenpiteet on tehtävä ripeästi.

Lihanjäähdytys heti teurastuksen jälkeen hidastaa ja estää bakteerien

kasvun lihan pinnalla.

Suomessa teurastustapahtuman kulkua ja aikataulua ohjaa tarkka lainsäädäntö.

(Lähde: hankintapäällikkö Pirjo Leva, Järvi Suomen Portti.)

Kuvatekstit

Lähes kiehuva vesi irrottaa karvan nahkasta, Veli Jantunen raaputtaa karvan

pois veitsellä.

Veli Jantunen sahaa ruhon puoliksi.

PÄIVI VENTO

Kirjoittaja:
Päivi Vento