Millainen oli Lappeenrannan kaupunginteatterin kulunut vuosi, kaupunginteatterin johtaja Antti Majanlahti?
– Kevät alkoi onnettomissa merkeissä, kun Pasi Lampelan Hotelli jouduttiin sairastapauksen vuoksi ottamaan ohjelmistosta ja Lily Piper yllättää ei saanut niin paljon katsojia kuin odotettiin. Tohvelisankarin rouvakaan ei vetänyt toivotulla tavalla.
– Syksy puolestaan on ollut erinomainen, sekä katsojat että esittäjät ovat olleet tyytyväisiä ja vaikkemme koko vuoden osalta ihan 40 000 katsojaan pääsekään, niin vuoteen 2004 tulee parannusta.
Joko väsyttää talouden kanssa tappeleminen?
– Se on mennyt sellaiseksi farssiksi, että olen etäännyttänyt itseni siitä huumorilla. Tilanne on suorastaan mahdoton, ja jos kaupunginjohtaja Seppo Miettisen talouden tasapainottamisohjelma jatkuu, tilanne ei tästä miksikään muutu ainakaan ennen vuotta 2010. Onneksi ketään teatterinjohtajaa ei ole vielä hirtetty raha-asioiden vuoksi.
Käykö Lappeenrannassa teatterinjohtajalle sama kuin Lahdessa ja Jyväskylässä eli eroaa tehtävästään, kun teatterilta vaaditaan taloudellisesti enemmän kuin on mahdollista toteuttaa?
– Minulla on sopimus vuoteen 2007 asti, ja jos en sen jälkeen jatka, syyt ovat henkilökohtaiset eivät nämä talouden realiteetit. Mutta siitä en sano vielä mitään.
Mitkä ovat olleet teatterin taloudelliset tappiot ja voitot vuonna 2005?
– Kevään ison puolen esitykset ja sitten syksyn Saunaretki Pariisiin ovat tappiollisia muut voitollisia.
Entä taiteelliset voitot tai tappiot?
– Vaikka Saunaretki Pariisiin jakaa katsojat voimakkaasti, niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että se on taiteellinen voitto: paikallisen kirjailijan kirjoittama näytelmä, jossa kaikki ei ole valmiiksi pureskeltua hassun hauskaa. Myös Mistä rakkaus alkaa on taiteellinen voitto, kunnianhimoisesti tehtyä viihdettä, joka häivyttää taiteen ja viihteen välisen rajan.
Mitä muuta kuin oman teatterin esityksiä Antti Majanlahti ehti vuonna 2005 nähdä?
– Aika paljon. Turun kaupunginteatterin suurmusikaalista Elisabeth pienen tilan teatteriin. Kaikkein sykähdyttävin esitys oli Tampereen teatterikesässä näkemäni islantilaisen teatteriryhmän Romeo ja Julia, jossa oli yhdistetty teatteria ja sirkusta.
LPR:N KAUPUNGINTEATTERI 2005
Jukola-sali: Tim Rice – Andrew Lloyd Webber: Jesus Christ Superstar, Pasi Lampela: Hotelli, Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia (nämä jatkoivat syksyltä 2004). Maria Jotuni:Tohvelisankarin rouva, Jack Popplewell: Lily Piper yllättää, Matti Kuikkaniemi: Mistä rakkaus alkaa?, Carlo Collodi: Pinokkio, Petteri Sairanen: Saunaretki Pariisiin
Veeran kammari: Sinikka Nopola – Ei tehrä tästä ny numeroo, Ulf Nilsson: Päivä Kanikukkulalla (jatkoivat syksyltä 2004), Jacques Brel: – Koiranalämää, Michael Druker: Paavo 1,5, Sinikka Nopola: Se on myähästä nyt.
Vierailuesityksiä: Mies se on vainajakin, Jeesuslapsen ensimmäinen ihmeteko, Kuunheleä, Mysteerio Buffo, Drakula
Kuvateksti
Saunaretki Pariisiin oli Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja Antti Majanlahden mielestä taiteellinen voitto, vaikka onkin jakanut yleisön mielipiteitä ja vetänyt vähemmän katsojia kuin oli odotettu. Kuvassa näytelmän kakkospari Kemppainen ja Narja, Seppo Kaisanlahti ja Minna Pirilä.