Nuorten viinanjuonti kasvanut reippaasti Etelä-Karjalassa

MINNA MÄKINEN YLÄASTEIKÄISTEN viinanjuonti on yleistynyt vauhdilla Etelä-Kar

MINNA MÄKINEN

YLÄASTEIKÄISTEN viinanjuonti on yleistynyt vauhdilla Etelä-Karjalassa. Sama suuntaus näkyy myös Päijät-Hämeessä ja Itä-Uudellamaalla. Tämän kertoo Etelä-Suomen lääninhallituksen kouluterveydenhoitajille tekemä kysely.

Kyselyyn vastanneista eteläkarjalaisista kouluterveydenhoitajista 28 prosenttia on sitä mieltä, että nuorten alkoholinkäyttö on viimeisen vuoden aikana lisääntynyt.

– Syiksi kasvuun he näkivät sen, että yhteiskunta suhtautuu liian myönteisesti alkoholiin, sen hinta liian halpa ja sitä saa liian helposti, kertoo tutkija Juuso Nieminen.

Alkoholiongelmaa pahentaa myös vanhempien heikentynyt vastuuntunto jälkeläistensä viinanjuonnista.

TERVEYS 2015-ohjelmassa on annettu tavoitteet nuorten humalajuomisen vähentämiselle. Silloin tosi humalaan joisi itsensä kerran kuussa 14-vuotiaista tytöistä 11 prosenttia ja pojista seitsemän prosenttia. 16-vuotiailla tytöillä prosentti olisi 16 ja pojilla 22.

Etelä-Suomen kouluterveydenhoitajista epäilevimmin alkoholitavoitteen toteutumiseen suhtautuvat eteläkarjalaiset. Heistä jopa kaksi kolmesta pitää tavoitetta epärealistisena koulunsa oppilaiden kohdalla.

Tutkimukseen osallistuneista maakunnan kouluterveydenhoitajista joka kolmas ilmoittaa, että alkoholin käytön vähentämisestä ei ole tehty koulussa ollenkaan suunnitelmaa.

ALKOHOLI- tai huumeongelmasta kärsiviin koululaisiin terveydenhoitajat eivät kuitenkaan törmää usein. Etelä-Karjalan kouluterveydenhoitajista suuri osa, 39 prosenttia, tapaa tällaisia nuoria 1-3 kertaa vuodessa. Hämeessä ja Uudellamaalla ongelmanuoria kohdataan vähintään viikoittain.

Yhteistyö kouluissa nuorten päihteiden käytön ehkäisemiseksi on Etelä-Karjalassa kirjavaa.

Reilussa puolessa kouluista yhteistyö toimii hyvin tai erittäin hyvin, mutta viidenneksessä kouluista huonosti.

– Tärkeimmät keinot ehkäistä alkoholiongelmia ovat kouluterveydenhoitajista yhteistyö esimerkiksi nuoriso- ja sosiaalitoimen kanssa sekä henkilökohtainen valistus ja terveysneuvonta, sanoo Nieminen.

Kirjoittaja:
Minna Mäkinen