KARI KRAUEL
TAIPALSAARI. Jo kaksi vuotta kestänyt urakka alkaa pikku hiljaa olla ohi
taipalsaarelaisilta Pentti Hulkkoselta ja Petri Rapolta. Taipalsaaren
höyrylaivaliikenteestä kertovan, vajaan tunnin mittaisen Höyrylaivasta
toiseen laiturista laituriin -dokumenttielokuvan pitäisi olla valmis
helmikuussa.
Nyt ollaan leikkuuvaiheessa, sanoo Rapo, elokuvan tuottaja, kuvaaja ja
editoija.
Hulkkosen, joka on suunnitellut ja kirjoittanut filmin käsikirjoituksen,
mukaan filmin piti olla alunperin valmiina syyskuussa. Kahden kesän sateet
ovat kuitenkin viivästyttäneet aikataulua ja nyt elokuvan arvioidaan olevan
valmis ensi vuoden helmikuussa.
ELOKUVAN tilaaja on Taipalsaaren kirkonkylän kyläyhdistys. Näin siksi,
etteivät yksityiset ihmiset voi saada POMO-rahoitusta.
Koko elokuvan kustannusarvio on 25 000 euroa, mutta lopulliset kustannukset
jäävät Rapon mukaan sen alle.
Elokuvan tekijät ovat pääosin talkoolaisia, joita on satakunta. Rooleissa
avustavat myös lappeenrantalaiset näyttelijät.
Elokuvan käsikirjoitus jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa
sivutaan 1800-luvun loppuaikaa, toisessa 1900-luvun alkupuolta ja
kolmannessa aikaa 1920-luvulta eteenpäin.
Elokuva alkaa Leväsen laiturista ja päättyy samaan paikkaan. Siitä jatkaa
Vennon linja-auto, joka kuvaa Taipalsaaren höyrylaivaliikenteen loppumista.
Taipalsaarella on ollut viitisenkymmentä kylää, ja valtaosaan niistä on
kuljettu vesitse, Hulkkonen kertoo höyrylaivojen liikenteen merkityksestä
entisaikojen taipalsaarelaisille.
FIKTIO-OSAT kuvaavat näytelmällisesti Taipalsaarella elettyä elämää ja
höyrylaivaliikenteen merkitystä sille. Säännöllisesti liikennöivät laivat
kuljettivat muun muassa Taipalsaarelta eri kylien väkeä ja heidän
tavaroitaan kaupunkiin.
Höyrylaivalla matkustaminen Leväsestä Lappeenrantaan maksoi 1930-luvulla
neljäviisi markkaa.
Kyllä se kallista oli, toteaa Hulkkonen.
Herrasväki ja Lappeenrannan virkamiehet käyttivät myös höyrylaivaa
tullessaan esimerkiksi Lappeenrannasta Hovinmäen huvilalle.
Laivaliikenteellä oli aikanaan merkittävä työllistävä vaikutus Saimaan
alueella. Jo pelkästään polttoaineen, puun hankintaan tarvittiin paljon
työvoimaa, sillä alueen metsistä hakattiin ja ajettiin rantakallioille ja
laitureiden tuntumaan tuhansia motteja halkoja.
Laivasta riippuen halkoja kului kaksineljä mottia tunnissa.
ELOKUVAN tekemisessä on hyödynnetty noin 1 500 kuvaa. Sen lisäksi
arkistoista on kaivettu runsaat 300 valokuvaa. Elokuvaa on kuvattu Pien- ja
Suur-Saimaan vesialuilla, Taipalsaarella, Lappeenrannassa, Savonlinnassa ja
Mikkelissä.
Dokumenttielokuvan live-filmatisoinneissa on mukana viisi höyrylaivaa:
Satu, Hurme, Heinävesi, Punkaharju ja Savonlinna. Näissä kaikissa on tehty
elokuvan näytelmällisiä kuvauksia.
Lisäksi elokuvassa on otoksia Mikkelin höyrylaivaregatasta.
Rapon mukaan elokuvan pituus on vajaa tunti. Kohdeyleisöä ei ole erikseen
määritelty, vaan elokuva on tarkoitettu kaiken ikäisille.
Tarkoitus on, että kaikkein pienimmätkin jaksavat, Hulkkonen toteaa.
Ilmaisen version elokuvasta saavat muun muassa alueen museot.
Kuvatekstit
Salmetar lähdössä Taipalsaarelta Leväsen laiturista Lappeenrantaan. Kuva
1930-luvulta.
Elokuvan on toteuttanut kahden miehen tiimi Petri Rapo (oik.) ja Pentti
Hulkkonen.
TIMO PYYSALON ARKISTO
SEPPO RAUTIOVAARA