LIISA KUKKOLA
IMATRA. Sini Purhosen toisesta näyttelystä Imatran taidemuseoon oli sovittu
ajat sitten ja ennen kuin kuvanveistäjä sai aivoverenvuodon omassa
puutarhassaan toukokuussa 2002.
Luovuus on ollut toipumisessani minulle porkkana mutta myös
välttämättömyys. Makasin kuusi viikkoa sairaalassa, ja lapsiani jo
varoitettiin äidin kuolemasta, mutta sain elämältä jatkoaikaa. Hirvittävän
sitkeä kun olen, en missään vaiheessa halunnut luopua ajatuksesta näyttelyn
pitämisestä.
Sini Purhonen kehitteli veistosten ja valotöiden ideoita sängyssä
pitkällään. Edes vasemman puolen halvaantuminen tai näön ja kuulon
osittainen häviäminen eivät saanet häntä luopumaan taiteellisesta työstä.
Vaikeuksista tuli innostuksen lähde.
Veistäjä ei pysty tekemään työtään yhdellä kädellä, mutta minä sain
kahdesta taideopiskelijasta jatkeen toimivalle kädelleni. Okko Lind ja
Viivi Mattila ovat auttaneet kaikessa, mihin en invalidisoituneella
ruumiillani ole pystynyt. Samoin ystävät, naapurit ja omaiset ovat olleet
isona tukena ja apuna, Sini Purhonen kertoo.
MUTTA Sini Purhosen elämää ja taidetta ei kannata jättää
sairaskertomukseksi ja voivotella tapahtunutta. Ei hän tee sitä itsekään.
Elämä voittaa ja valo kantaa läpi pimeimmänkin ajan.
Imatran näyttelyyn hän on tuonut yhteensä 15 työtä, joita kaikkia yhdistää
teema lähimmäisestä. Kolmessa valokaapissa on valokopioita vanhoista
valokuvista, joita Purhonen on käynyt läpi yhdessä Alzheimerin tautiin
sairastuneen miehensä kanssa.
Yksi kaapeista on pyhitetty perheeni suvun sekamelskalle ja sen
jatkuvuudelle. Kahdessa kaapissa taas haluan muistaa rakasta serkkuani
Viljo Korpelaa, joka oli taitovoimistelija ja yhdellä kädellä pystyi
uskomattomiin asioihin.
Olen rakentanut näyttelyni tunteella, menneisyyden asioita miettien mutta
uskoen valoon ja elämään. Valo pysäyttää ihmisen, vaikka se valo ei olisi
kuin kynttilän liekin kokoinen. Olen itsekin ollut oravanpyörässä ja
kamalan kiireinen. Kun pakosta joutuu pysähtymään, tulee elämään uusia
ulottuvuuksia ja kynsin hampain yrittää takertua ydinasioihin, Sini
Purhonen sanoo.
Valoa ja varjoa, Sini Purhosen näyttely Imatran taidemuseossa
3.12.200514.1.2006
Kuvateksti
Sini Purhosen valoteosten matka Imatran taidemuseoon oli pitkä ja raskas,
mutta vuoden pimeimpään aikaan ajoittuva näyttely osoittaa, mihin kaikkeen
valo pystyy.
HANNU OJALA