PERTTI VAHERKYLÄ
LAMA-AIKANA menetetyt työpaikat ovat korvautuneet valtakunnallisesti
uudella työllisyydellä lähes kokonaan. Kaakkois-Suomen työllisyyden kasvu
on sen sijaan ollut huomattavasti hitaampaa. Lamavuodet 1990 1993
nielaisivat koko maan ja Kaakkois-Suomen työpaikoista 17 prosenttia. Se
merkitsi Kaakkois-Suomessa yli 27 000 työpaikan menetystä.
Laman jälkeen 1993 2003 Kaakkois-Suomen työllisten määrä on lisääntynyt 1
800 henkeä eli 1,4 prosenttia. Koko maassa työllisyyden kasvu on ollut
selvästi vauhdikkaampaa eli 15,3 prosenttia.
Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen erikoistutkija Niilo
Melolinna on koonnut Tilastokeskuksen aluetilinpidon 19752003 pohjalta
tietoa työllisyyden muutoksesta 1990-luvun laman jälkeen.
Melolinnan selvitys kertoo, että Kaakkois-Suomen hidas kehitys on ollut
peruspiirteiltään samansuuntaista kun muualla maassa: kasvaneet ja
pienentyneet toimialat ovat pääosin samoja.
YLEISTÄEN voi sanoa, että teollisuuden toimialat metalliteollisuutta lukuun
ottamatta sekä maa- ja metsätalous ovat edelleen menettäneet työpaikkojaan.
Menetykset ovat olleet suhteellisesti suurempia kuin koko maassa
keskimäärin. Työllisyyttä on puolestaan tullut lisää monille
palvelualoille, kuten liike-elämän palveluihin ja kiinteistötoimintaan,
terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin ja yksityisiin palveluihin, sekä
jonkin verran rakentamiseen ja kauppaan.
Kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen työllisyys on laman jälkeen
kasvanut koko maassa, mutta vähentynyt Kaakkois-Suomessa. Koulutusalan
työpaikat vähenivät Kaakkois-Suomessa yhdeksän prosenttia, mutta
lisääntyivät koko maassa 24 prosenttia. Rakentaminen on toimialoista ainoa,
jonka kasvu on ollut Kaakkois-Suomessa nopeampaa kuin koko maassa keskimäärin.
ETELÄ-KARJALASSA työllisyys on lisääntynyt kymmenessä vuodessa noin 1700
työllisellä, Kymenlaaksossa se on pysynyt käytännössä lähes ennallaan.
Selvimpiä työpaikkamenettäjiä molemmissa maakunnissa ovat maatalous sekä
puu- ja paperiteollisuus ja Kymenlaaksossa myös tekstiiliteollisuus, kemian
teollisuus, huonekaluteollisuus sekä lämpö- ja vesihuolto.
Eniten uusia työpaikkoja maakunnissa on syntynyt terveys- ja
sosiaalipalveluihin, kiinteistö- ja liike-elämän palveluihin sekä
metalliteollisuuteen, Kymenlaaksossa myös rakentamiseen, Etelä-Karjalassa
kauppaan.
SEUTUKUNNITTAIN tarkasteltuna työpaikkoja menetti suhteellisesti eniten
Imatra (noin 4700 työpaikkaa eli 20,6 prosenttia työpaikoista) ja vähiten
KotkanHaminan seutukunta (noin 5500 työpaikkaa eli 13 prosenttia
työpaikoista). Työllisten määrä on KotkanHaminan seudulla laskenut
edelleen myös laman jälkeen (2,8 prosenttia), Imatran seudulla pysynyt
ennallaan. Työllisten määrä on laman jälkeen kasvanut vain Lappeenrannan ja
Kouvolan seuduilla.
Lappeenrannan seudulla ovat vuoden 1993 jälkeen voimakkaimmin kasvaneet
palvelut, kauppa ja metalliteollisuus, eniten ovat vähentyneet
paperiteollisuuden työpaikat. Lappeenrannan seutukunta on saanut
seutukunnista eniten lisätyöllisyyttä, noin 1800 henkeä kymmenessä vuodessa.
Kouvolan seudulla ovat kasvaneet terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut,
liike-elämän palvelut ja rakentaminen. Alue on saanut lisätyöllisyyttä
kymmenessä vuodessa noin 1100 henkeä. Voimakkaimmin ovat vähentyneet
tekstiili- ja huonekaluteollisuuden, kemian teollisuuden, lämpö- ja
vesihuollon työpaikat.
Kotkan-Haminan seutukunnassa työllisyys on vähentynyt laman jälkeenkin
noin 1000 henkeä. Voimakkaimmin seudulla ovat kasvaneet työpaikat
liike-elämän palveluissa. Imatran seudulla työllisyys on pysynyt lähes
ennallaan ja Länsi-Saimaan seutukunnassa vähentynyt noin 100 henkeä.
Imatran ja Länsi-Saimaan seutukunnissa eniten ovat kasvaneet
terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut.
Kehitystä arvioitaessa on huomattava, että alueiden väestön
työmahdollisuudet eivät ole kehittyneet aivan niin epäsuotuisasti kuin
työllisyyden hidas kasvu osoittaa. Vuoden 1993 jälkeen työikäisen väestön
määrä on vähentynyt, joten työikäistä kohti laskettuna työpaikkoja on
kaikilla alueilla tarjolla enemmän kuin laman pohjassa, huomauttaa Melolinna.