Categories
Artikkelit

Kaakkois-Suomi toipuu hitaasti laman menetyksistä

Koulutuksen työpaikoissa on suurin vähennys koko maan kehitykseen verrattuna. Ainoastaan rakentaminen on ollut selvästi kasvanut toimiala.

PERTTI VAHERKYLÄ

LAMA-AIKANA menetetyt työpaikat ovat korvautuneet valtakunnallisesti

uudella työllisyydellä lähes kokonaan. Kaakkois-Suomen työllisyyden kasvu

on sen sijaan ollut huomattavasti hitaampaa. Lamavuodet 1990 –1993

nielaisivat koko maan ja Kaakkois-Suomen työpaikoista 17 prosenttia. Se

merkitsi Kaakkois-Suomessa yli 27 000 työpaikan menetystä.

Laman jälkeen 1993 –2003 Kaakkois-Suomen työllisten määrä on lisääntynyt 1

800 henkeä eli 1,4 prosenttia. Koko maassa työllisyyden kasvu on ollut

selvästi vauhdikkaampaa eli 15,3 prosenttia.

Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen erikoistutkija Niilo

Melolinna on koonnut Tilastokeskuksen aluetilinpidon 1975–2003 pohjalta

tietoa työllisyyden muutoksesta 1990-luvun laman jälkeen.

Melolinnan selvitys kertoo, että Kaakkois-Suomen hidas kehitys on ollut

peruspiirteiltään samansuuntaista kun muualla maassa: kasvaneet ja

pienentyneet toimialat ovat pääosin samoja.

YLEISTÄEN voi sanoa, että teollisuuden toimialat metalliteollisuutta lukuun

ottamatta sekä maa- ja metsätalous ovat edelleen menettäneet työpaikkojaan.

Menetykset ovat olleet suhteellisesti suurempia kuin koko maassa

keskimäärin. Työllisyyttä on puolestaan tullut lisää monille

palvelualoille, kuten liike-elämän palveluihin ja kiinteistötoimintaan,

terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin ja yksityisiin palveluihin, sekä

jonkin verran rakentamiseen ja kauppaan.

Kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen työllisyys on laman jälkeen

kasvanut koko maassa, mutta vähentynyt Kaakkois-Suomessa. Koulutusalan

työpaikat vähenivät Kaakkois-Suomessa yhdeksän prosenttia, mutta

lisääntyivät koko maassa 24 prosenttia. Rakentaminen on toimialoista ainoa,

jonka kasvu on ollut Kaakkois-Suomessa nopeampaa kuin koko maassa keskimäärin.

ETELÄ-KARJALASSA työllisyys on lisääntynyt kymmenessä vuodessa noin 1700

työllisellä, Kymenlaaksossa se on pysynyt käytännössä lähes ennallaan.

Selvimpiä työpaikkamenettäjiä molemmissa maakunnissa ovat maatalous sekä

puu- ja paperiteollisuus ja Kymenlaaksossa myös tekstiiliteollisuus, kemian

teollisuus, huonekaluteollisuus sekä lämpö- ja vesihuolto.

Eniten uusia työpaikkoja maakunnissa on syntynyt terveys- ja

sosiaalipalveluihin, kiinteistö- ja liike-elämän palveluihin sekä

metalliteollisuuteen, Kymenlaaksossa myös rakentamiseen, Etelä-Karjalassa

kauppaan.

SEUTUKUNNITTAIN tarkasteltuna työpaikkoja menetti suhteellisesti eniten

Imatra (noin 4700 työpaikkaa eli 20,6 prosenttia työpaikoista) ja vähiten

Kotkan–Haminan seutukunta (noin 5500 työpaikkaa eli 13 prosenttia

työpaikoista). Työllisten määrä on Kotkan–Haminan seudulla laskenut

edelleen myös laman jälkeen (2,8 prosenttia), Imatran seudulla pysynyt

ennallaan. Työllisten määrä on laman jälkeen kasvanut vain Lappeenrannan ja

Kouvolan seuduilla.

Lappeenrannan seudulla ovat vuoden 1993 jälkeen voimakkaimmin kasvaneet

palvelut, kauppa ja metalliteollisuus, eniten ovat vähentyneet

paperiteollisuuden työpaikat. Lappeenrannan seutukunta on saanut

seutukunnista eniten lisätyöllisyyttä, noin 1800 henkeä kymmenessä vuodessa.

Kouvolan seudulla ovat kasvaneet terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut,

liike-elämän palvelut ja rakentaminen. Alue on saanut lisätyöllisyyttä

kymmenessä vuodessa noin 1100 henkeä. Voimakkaimmin ovat vähentyneet

tekstiili- ja huonekaluteollisuuden, kemian teollisuuden, lämpö- ja

vesihuollon työpaikat.

Kotkan-Haminan seutukunnassa työllisyys on vähentynyt laman jälkeenkin

noin 1000 henkeä. Voimakkaimmin seudulla ovat kasvaneet työpaikat

liike-elämän palveluissa. Imatran seudulla työllisyys on pysynyt lähes

ennallaan ja Länsi-Saimaan seutukunnassa vähentynyt noin 100 henkeä.

Imatran ja Länsi-Saimaan seutukunnissa eniten ovat kasvaneet

terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut.

– Kehitystä arvioitaessa on huomattava, että alueiden väestön

työmahdollisuudet eivät ole kehittyneet aivan niin epäsuotuisasti kuin

työllisyyden hidas kasvu osoittaa. Vuoden 1993 jälkeen työikäisen väestön

määrä on vähentynyt, joten työikäistä kohti laskettuna työpaikkoja on

kaikilla alueilla tarjolla enemmän kuin laman pohjassa, huomauttaa Melolinna.

Kirjoittaja:
Pertti Vaherkylä