Käsityöneuvonta sai jatkoaikaa

Imatran kaupunginhallitus haluaa lopettaa käsityöneuvonnan. Kymmenet kutojat ja ompelijat jäävät suremaan harrastusmahdollisuuksiensa perään. Vapaa-ajanlautakunta jätti lopettamispäätöksen vielä pöydälle.

TENHO TIILIKAINEN

IMATRA. Kumppanuustalon kudontatiloissa käy taukoamaton jyske vielä vähän

aikaa. Imatran vapaa-ajanlautakunta ei vielä viime torstaina ollut valmis

lopettamaan Kumppanuustalolla (Honkaharjun koululla) toimivaa

käsityöneuvontaa, eikä siirtämään kudonnanohjaaja Kaarina Lemistä ja

ompelunohjaaja Anne Tiaista uusiin tehtäviin. Vapaa-ajanlautakunta päätti

jättää lakkauttamisen pöydälle.

Lemisen oli tarkoitus siirtyä samassa talossa toimivan Intoa Työstä ry:n

palvelukseen, Tiaisen oli määrä siirtyä joko Imatran työväenopiston tai

nuorisotoimen palvelukseen. Käsityöneuvonnan noin 200 neliömetrin

työskentelytilat on tarkoitus vuokrata muihin tarkoituksiin. Kumppanuustalo

on sosiaalisen pääoman keskittymä.

– Kaupunginhallitus on iltakoulussaan linjannut, mistä säästöjä voidaan

saada aikaan. Sitä kautta tämä käsityöneuvonnasta luopuminen on lähtenyt

liikkeelle, kudontaohjaaja Kaarina Leminen selvittää.

Hänen mielestään tilanne on ollut kaikkineen hyvin kummallinen myös

aikataulujen osalta. Kutojille on jopa viestitetty, että tilojen pitäisi

olla tyhjät jo helmikuun alussa. Nyt taas kukaan ei tiedä, milloin toiminta

loppuu vai loppuuko ollenkaan.

Käsityöneuvonta siirtyi Kumppanuustalolle viime elokuussa Itä-Siitolan

koululta. Sieltä tuli lähtö, koska kaupunki myy kiinteistöä, kuten se jo

ehti aiemmin myydä varsinaisen käsityöaseman, Rönnemäen.

LEMISEN mukaan käsityöneuvontaa, kudonta- ja ompelupaikkaa ovat

hyödyntäneet kymmenet ja sadat imatralaiset käsityön ystävät.

– Tänne ovat voineet tulla kutomaan nekin, jotka eivät ole olleet

tullessaan valmiita kutojia tai ompelijoita. Meillä on ollut asiakkaita

lapsista vanhuksiin.

Neuvonta on ollut ilmaista, tilavuokraa asiakkaat ovat maksaneet kaksi

euroa päivässä. Lisäksi kutojat ja ompelijat maksavat käyttämänsä tarvikkeet.

– Tällaisen toiminnan pyörittäminen ei yksityisellä sektorilla onnistu,

ompelunohjaaja Anne Tiainen sanoo.

Hänen mielestään ompeluneuvonnalle on kysyntää. Osaamisen taso on vuosien

kuluessa laskenut.

– Ompelukoneita myydään kyllä edelleen suuria määriä. Vanhemmat ostavat

niitä lapsilleen, vaikka eivät tiedä tai ole varmoja, onko niille

todellakaan käyttöä.

IMATRALAINEN Eeva Kalanen on harrastanut kudontaa noin 15 vuoden ajan.

Kalanen tunnustaa, että mieli on ollut monella maassa lakkautusuhan vuoksi.

– En ymmärrä, miten tällaista voidaan tehdä. Meitä ei arvosteta ollenkaan.

Todella pahalta tämä tuntuu.

Kalanen on kutonut mattoja, kylpypyyhkeitä, poppanoita ja laiskanryijyjä

sekä itselleen että lapsilleen.

– Tykkään tehdä käsilläni jotain. Haluan nimenomaan tehdä, enkä opiskella

jollakin kurssilla kutomisen teoriaa. Leikkaan itse kuteet. Lakanat, verhot

ja pöytäliinat ovat menneet uusiokäyttöön, Kalanen sanoo.

Hänelle käsityöneuvonnan loppuminen merkitsisi myös mielihyvää tuottaneen

harrastuksen loppumista. Jotakin muuta pitäisi keksiä, koska kangaspuut

eivät omaan asuntoon mahdu.

– Sauvakävelemään edestakaisin, ei kiitos, Kalanen sanoo topakasti.

TENHO TIILIKAINEN

Kuvateksti

Kudontaa jo 15 vuoden ajan harrastanut Eeva Kalanen ei halua, että

käsityöneuvonta lopetetaan.

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen