TENHO TIILIKAINEN
IMATRA. Kumppanuustalon kudontatiloissa käy taukoamaton jyske vielä vähän
aikaa. Imatran vapaa-ajanlautakunta ei vielä viime torstaina ollut valmis
lopettamaan Kumppanuustalolla (Honkaharjun koululla) toimivaa
käsityöneuvontaa, eikä siirtämään kudonnanohjaaja Kaarina Lemistä ja
ompelunohjaaja Anne Tiaista uusiin tehtäviin. Vapaa-ajanlautakunta päätti
jättää lakkauttamisen pöydälle.
Lemisen oli tarkoitus siirtyä samassa talossa toimivan Intoa Työstä ry:n
palvelukseen, Tiaisen oli määrä siirtyä joko Imatran työväenopiston tai
nuorisotoimen palvelukseen. Käsityöneuvonnan noin 200 neliömetrin
työskentelytilat on tarkoitus vuokrata muihin tarkoituksiin. Kumppanuustalo
on sosiaalisen pääoman keskittymä.
Kaupunginhallitus on iltakoulussaan linjannut, mistä säästöjä voidaan
saada aikaan. Sitä kautta tämä käsityöneuvonnasta luopuminen on lähtenyt
liikkeelle, kudontaohjaaja Kaarina Leminen selvittää.
Hänen mielestään tilanne on ollut kaikkineen hyvin kummallinen myös
aikataulujen osalta. Kutojille on jopa viestitetty, että tilojen pitäisi
olla tyhjät jo helmikuun alussa. Nyt taas kukaan ei tiedä, milloin toiminta
loppuu vai loppuuko ollenkaan.
Käsityöneuvonta siirtyi Kumppanuustalolle viime elokuussa Itä-Siitolan
koululta. Sieltä tuli lähtö, koska kaupunki myy kiinteistöä, kuten se jo
ehti aiemmin myydä varsinaisen käsityöaseman, Rönnemäen.
LEMISEN mukaan käsityöneuvontaa, kudonta- ja ompelupaikkaa ovat
hyödyntäneet kymmenet ja sadat imatralaiset käsityön ystävät.
Tänne ovat voineet tulla kutomaan nekin, jotka eivät ole olleet
tullessaan valmiita kutojia tai ompelijoita. Meillä on ollut asiakkaita
lapsista vanhuksiin.
Neuvonta on ollut ilmaista, tilavuokraa asiakkaat ovat maksaneet kaksi
euroa päivässä. Lisäksi kutojat ja ompelijat maksavat käyttämänsä tarvikkeet.
Tällaisen toiminnan pyörittäminen ei yksityisellä sektorilla onnistu,
ompelunohjaaja Anne Tiainen sanoo.
Hänen mielestään ompeluneuvonnalle on kysyntää. Osaamisen taso on vuosien
kuluessa laskenut.
Ompelukoneita myydään kyllä edelleen suuria määriä. Vanhemmat ostavat
niitä lapsilleen, vaikka eivät tiedä tai ole varmoja, onko niille
todellakaan käyttöä.
IMATRALAINEN Eeva Kalanen on harrastanut kudontaa noin 15 vuoden ajan.
Kalanen tunnustaa, että mieli on ollut monella maassa lakkautusuhan vuoksi.
En ymmärrä, miten tällaista voidaan tehdä. Meitä ei arvosteta ollenkaan.
Todella pahalta tämä tuntuu.
Kalanen on kutonut mattoja, kylpypyyhkeitä, poppanoita ja laiskanryijyjä
sekä itselleen että lapsilleen.
Tykkään tehdä käsilläni jotain. Haluan nimenomaan tehdä, enkä opiskella
jollakin kurssilla kutomisen teoriaa. Leikkaan itse kuteet. Lakanat, verhot
ja pöytäliinat ovat menneet uusiokäyttöön, Kalanen sanoo.
Hänelle käsityöneuvonnan loppuminen merkitsisi myös mielihyvää tuottaneen
harrastuksen loppumista. Jotakin muuta pitäisi keksiä, koska kangaspuut
eivät omaan asuntoon mahdu.
Sauvakävelemään edestakaisin, ei kiitos, Kalanen sanoo topakasti.
TENHO TIILIKAINEN
Kuvateksti
Kudontaa jo 15 vuoden ajan harrastanut Eeva Kalanen ei halua, että
käsityöneuvonta lopetetaan.