Kumppanuustalo myytävänä

Imatran kaupunki etsii ostajaa entiselle Honkaharjun koululle. Hintaa tärkeämpi asia on ostajan suunnitelma talon tulevaisuudesta.

TENHO TIILIKAINEN

IMATRA. Imatran kaupunki on laittanut entisen Honkaharjun koulun, nykyisen

Kumppanuustalon myyntiin. Kaupunki etsii nyt Kumppanuustalolle uutta omistajaa.

Imatran kaupungin kehitysjohtajan Jaana Utin mielestä kiinteistöstä saatava

euromäärä ei myyntipäätöstä tehtäessä ole ratkaisevassa asemassa.

– Tarjouksia arvioitaessa pääpaino on kiinteistön kehittämissuunnitelmalla.

Haluamme, että kehityssuunnitelma tukee talon toimintaa eri yhdistysten ja

yhteisöjen sosiaalisen pääoman keskuksena.

Utin mukaan kiinnostus Kumppanuustaloa kohtaan on ollut yllättävänkin suuri.

– Kiinnostusta lisää varmasti se, että talo on jo nyt täynnä. Kiitos tästä

kuuluu Kumppanuustalon johtajalle Kerttu Kokkoselle, joka on tehnyt

valtavan hyvää työtä talon eteen, Utti sanoo.

Nykyinen Kumppanuustalo on rakennettu kouluksi vuonna 1951 ja sen

huoneistoala on 3 693 neliömetriä. Tähän määrään sisältyvät luokka- ja

opetustilojen lisäksi myös portaikot, sosiaali-tilat ja liikuntasali sekä

kuusi asuinhuoneistoa. Kerttu Kokkosen mukaan kiinteistön jokainen

neliömetri, komerot mukaan lukien, on hyötykäytössä.

Rappauspintaisen kivitalon tiilinen vesikate on uusittu 1993. Lämmön

lähteenä on kaukolämpö. Koulukäytössä kiinteistön vuosikustannukset olivat

noin 250 000 euroa. Imatran kaupungin tekninen isännöitsijä Pasi Kapanen

arvioi, etteivät vuosikustannukset enää ole samaa luokkaa.

– Vuokrasta saatavat tulot riittävät talon ylläpitokuluihin ja jotakin jää

vielä korjaustöidenkin varalle, Kerttu Kokkonen sanoo.

KUMPPANUUSTALOSSA on useita suuria toimijoita, joista suurimmat ovat Työn

Vuoksi ry. ja Intoa Työstä ry. Talossa toimivat myös muun muassa

kehitysvammaisten työkeskus, Etelä-Karjalan työvoiman palvelukeskus ja

Koulumuseo.

Käsityöneuvonnalta mahdollisesti vapautuviin noin 200 neliömetrin tiloihin

on suunniteltu muun muassa kotipalvelun tukipistettä.

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen