ANNE KOKKONEN
SUOMENNIEMI. Syksyinen lonkkaleikkaus ei ollut herkkua Lauri Väärälle. Kun
on tottunut liikkumaan pitkin poikin pitäjiä harva se ilta, tuntui
piinalliselta joutua sidotuksi sairaalasänkyyn.
Vieraat sentään järjestivät ajankulua ja uusia ajatuksia. Niin kuin nyt
Lemin nuorisoseura kukkapuskineen.
Arvasihan Väärä, millä asialla lemiläiset olivat. Yleisö- ja
arvostelumenestykseksi kohonneelle Mäeltä näkyy toinen mäki -näytelmälle
halutaan kovasti jatkoa.
Mutta Lemi on ihan eri asia kuin Suomenniemi, jonka näyttämölle pääsee
vaikka rullatuolilla. Lonkka saatiin kuntoon, mutta muita vaivoja alkaa
tulla tilalle ja ajomatka Lemille tuntuu pitkältä, Väärä tunnustaa.
Silti Väärä ei ole täysin vakuuttava miettiessään, kuinka sanoa jyrkästi
ei. Pitkän linjan ohjaaja ja teatterinjohtaja ei ole koskaan voinut
vastustaa harrastajanäyttämöiden houkutusta.
VÄÄRÄ on aina tullut juttuun harrastajien kanssa eikä häpeä yhtään
erikoisalaansa. Auktoriteettia kun tuntuu löytyvän enemmän harrastajien
kuin ammattilaisten parissa.
Pelkästään Suomenniemen nuorisoseuran näyttämölle hän laskee ohjanneensa
nelisenkymmentä näytelmää. Monet niistä ovat olleet vuoden
kulttuuritapauksia paikkakunnalla. Viime vuosina Väärä on toiminut
erityisesti Suomenniemen ja Lemin nuorisoseurojen luotto-ohjaajana.
Väärän mielestä ei ole pelkästään hyvä asia, että ohjaaja ja ryhmä tuntevat
toisensa läpikotaisin. Ohjaaja osaa kyllä valita näyttelijöilleen sopivat
näytelmät ja roolit, mutta toisaalta jännitys sekä yllätyksellisyys
vähenevät ja ohjaajan arvovalta laskee.
Ne alkavat uskoa minua vasta kun suutun!
Kyllästymisen varalta Väärällä on oiva lääke: näytteleminen. Viime talvena
hän nousi Suomenniemen nuorisoseuran näyttämölle Aimo Vuorisen näytelmässä
Poikani venäläinen vaimo ja kokemus oli hyvä sekä puhdistava.
Se piristi, rooli vain oli vähän liian suuri. Nautin siitä, kun
esityksessä oli paikkoja, jolloin sain itse määrätä tahdin.
MUINAINEN oppi-isä neuvoi Väärälle, että ohjaajan tärkein tehtävä on valita
suunnattomasta materiaalista ne tekijät, joista syntyy kokonaisuus. Väärän
kohdalla alkupisteenä on aina ollut ihminen, jonka ympärille näytelmä alkaa
rakentua.
Juuri nyt tuo ihminen on Sami Antila, nelikymppinen suomenniemeläinen, joka
debytoi nuorisoseuran näytelmässä viime talvena. Syksyllä piispan
kinkereillä Antila hurmasi kirkkoväen energisenä Jukolan Juhanina.
Sami kysyi, mitä tehdään seuraavaksi, ja minä näin edessäni ilmiselvän
Nummisuutarien Eskon.
Väärällä alkaa olla jo selvä käsitys siitä, mitä hänen ensimmäinen
Kivi-ohjauksensa tulee sisältämään. Nyt tarvitaan vain lisää näyttelijöitä
Suomenniemen nuorisoseuran kaikkien aikojen suurimpaan voimanponnistukseen.
Asiasta keskustellaan nuorisoseuran talolla ensi torstaina kello 18.
Kaikki hankkeesta kiinnostuneet ovat tervetulleita.
SUOMEN Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto myönsi sunnuntaina 5 000
euron suuruisen maakunnallisen kulttuuripalkinnon ihmisläheisen ilmaisun
monipuoliselle edistäjälle. Perustelujen muotoilu saa Väärän pillastumaan.
Helvetti, sano mulle joku muu taiteenlaji, joka on yhtä ihmisläheinen!
Teatteri-ilmaisua ei ole ilman näyttelijöitä ja yleisöä.
Melkein yhtä tyrmistynyt Väärä on palkinnon suuruudesta. Hän kun luuli,
että kysymyksessä olisi pelkkä kunnianosoitus.
Palkintosummalle löytyy etsimättä saajan näköistä käyttöä. Suomenkylän
aukealla sijaitseva kotitalo kaipaa maalia ja sukulaispoika on suositellut
lonkkavaivaiselle ajettavaan ruohonleikkuriin siirtymistä.
PEKKA HÖLKKI
Kuvateksti
Pitkän uran harrastajanäyttämöillä ja ammattiteattereissa tehnyt Lauri
Väärä vastaanotti sunnuntaina maakunnallisen kulttuuripalkinnon.
LAURI VÄÄRÄ
Teatteriohjaaja ja näyttelijä.
Syntynyt 1936 Lappeenrannassa.
Viettää eläkepäiviään lapsuuskodissaan Suomenniemellä.
Kansakoulunopettajan tutkinto 1962, Suomen Teatterikoulun ohjaajalinja
19621965.
Toiminut muun muassa ohjaajana Kotkan kaupunginteatterissa,
koulutusohjaajana Työväen Näyttämöiden liitossa, teatterinjohtajana
Kotkassa, Lappeenrannassa ja Kouvolassa sekä näyttelijänä ja
apulaisohjaajana Suomen Kansallisteatterissa.
Kymmeniä harrastajateatteriohjauksia eri puolilla Kaakkois-Suomea,
erityisesti Suomenniemellä ja viime vuosina myös Lemillä.
Vaimo Teija Sopanen.
Lemmikkieläin Zorro-kissa.
Harrastuksina sienestys ja kesämökkipuuhat.