Categories
Artikkelit

Mauri Hannikainen arvostaa elämän moniarvoisuutta

SARI PULLINENLAPPEENRANTA. Aiemmin Mauri Hannikaisen työaamut alkoivat omakä

SARI PULLINEN

LAPPEENRANTA. Aiemmin Mauri Hannikaisen työaamut alkoivat omakätisellä

preludin ja fuugan soitolla. Nyt se tapa on sormivaivojen vuoksi jäänyt.

Osa-aikaeläkkeellä oleva Lappeenrannan musiikkiopiston rehtori keskittyy

opinahjonsa hallintoon kolmena päivänä viikossa.

Säämingin poika kouluttautui Sibelius-Akatemiassa urkuriksi. Alttoviulu ja

oboe tulivat mukaan kapellimestariopinnoissa, joista hän suoritti toisen

diplominsa, ja toisen musiikin teoriasta.

Hannikainen on sitä mieltä, että musiikkiammatti valitsee ihmisen, eikä

päinvastoin.

– Musiikkiopistoon en lapsuuteni syrjäkyliltä päässyt. Kun kotiin tuli

urkuharmoni, tramppasin sitä itsekseni jatkuvasti. Oppikoululaisena sain

opettajakseni Punkaharjun kanttorin, hän muistelee.

Kapellimestarin tehtävä on Hannikaisen mielestä psykofysiikkaa. Päässä

pitää olla soiva kuva partituurista, ja orkesterin on pysyttävä sormenpäissä.

– Johtaminen ei lähde tahtipuikosta, vaan kapellimestarin aivoista suoraan

soittajiin. Jotkut johtavat jopa nenällään. On kyse elekielestä ja

yhteistyöstä muusikoiden kanssa, ei vallasta.

VAIKKA hänen kapellimestariajoistaan on jo aikaa, vieläkin hän voi

napsauttaa päässään jonkin sävellyksen soimaan. Mutta tämäkin sisäinen

kuulo vaimenee, kun sitä ei käytä.

– Aika määrä musiikkia on päähän kertynyt. Nykyisin kuuntelen hirveän vähän

levyjä, enimmäkseen vain radiota. Konserteissa käyn valikoidusti.

Eräänlainen orkesteri on musiikkiopistokin, jossa on johdettavana 30

päätoimista opettajaa ja parikymmentä tuntiopettajaa. Oppilaita on 800.

Joutsenossa on oma noin sadan oppilaan toimipiste, ja muiden lähikuntien

kanssa on solmittu hyvin toimivat sopimukset.

Musiikkiopistoille sälytetään uudistuksia säännöllisin väliajoin.

Viimeisimmästä, toissavuotisesta opetussuunnitelman muutoksesta Hannikainen

ei oikein pitänyt.

– Yhteismusisoinnin korostaminen on hyvä, mutta oppilaille asetettiin liian

tiukat tavoitteet takavuosikymmenten tapaan. Muutaman vuoden päästä

joudutaan varmasti höllentämään taas.

Hannikainen korostaa musiikkiopiston olevan harrastustoimintaa. Oppilaista

vain pari prosenttia jatkaa ammattilaismuusikoiksi.

HÄN muistuttaa musiikkiopiston olevan oiva esimerkki kuntien välisestä

onnistuneesta yhteistyöstä. Rahoituksesta rehtori joutuu olemaan

huolissaan. Valtio rahoittaa toiminnasta puolet. Se on elinehto. Loput ovat

kuntien osuuksia ja oppilasmaksuja.

– Lappeenrannassa ja muuallakin ollaan kovien paikkojen edessä.

Kustannuksemme nousevat kolme prosenttia, mutta rahoitus vain yhden.

Joudumme joka vuosi korottamaan oppilasmaksuja.

Tarjonnan supistaminenkin saattaa tulla joskus eteen, sillä oppilasmaksuja

ei voi hilata taivaisiin.

Hannikainen muistuttaa, että Suomessa on ollut pitkä sivistämistahto

1800-luvun puolivälistä lähtien.

– Valtakunnan tasolla tahto on pysynyt, mutta paikallisesti se on

uuvahtanut. Siinä voi käydä niin, että elämän moninaisuus supistuu.

Gallupit eivät saa ratkaista, mitä tässä maassa pidetään tärkeänä.

• • •

Ei syntymäpäivävastaanottoa.

SARI PULLINEN

Kuvateksti

Lapsuuskodin urkuharmoni innoitti Mauri Hannikaisen musiikkiammattiin.

60-vuotias

Mauri Hannikainen

Lappeenrannan musiikkiopiston rehtori

Syntynyt 1.2.1946 Säämingissä

Asuu Lappeenrannan Kivisalmessa

Perhe: vaimo, kolme aikuista lasta, neljä lastenlasta

Lappeenrannan laulukilpailutoimikunnan jäsen

Harrastaa kirjallisuutta, ulkoilua Lapissa ja laduilla, kesämökkeilyä.

Kirjoittaja:
Sari Pullinen