SARI PULLINEN
LAPPEENRANTA. Aiemmin Mauri Hannikaisen työaamut alkoivat omakätisellä
preludin ja fuugan soitolla. Nyt se tapa on sormivaivojen vuoksi jäänyt.
Osa-aikaeläkkeellä oleva Lappeenrannan musiikkiopiston rehtori keskittyy
opinahjonsa hallintoon kolmena päivänä viikossa.
Säämingin poika kouluttautui Sibelius-Akatemiassa urkuriksi. Alttoviulu ja
oboe tulivat mukaan kapellimestariopinnoissa, joista hän suoritti toisen
diplominsa, ja toisen musiikin teoriasta.
Hannikainen on sitä mieltä, että musiikkiammatti valitsee ihmisen, eikä
päinvastoin.
Musiikkiopistoon en lapsuuteni syrjäkyliltä päässyt. Kun kotiin tuli
urkuharmoni, tramppasin sitä itsekseni jatkuvasti. Oppikoululaisena sain
opettajakseni Punkaharjun kanttorin, hän muistelee.
Kapellimestarin tehtävä on Hannikaisen mielestä psykofysiikkaa. Päässä
pitää olla soiva kuva partituurista, ja orkesterin on pysyttävä sormenpäissä.
Johtaminen ei lähde tahtipuikosta, vaan kapellimestarin aivoista suoraan
soittajiin. Jotkut johtavat jopa nenällään. On kyse elekielestä ja
yhteistyöstä muusikoiden kanssa, ei vallasta.
VAIKKA hänen kapellimestariajoistaan on jo aikaa, vieläkin hän voi
napsauttaa päässään jonkin sävellyksen soimaan. Mutta tämäkin sisäinen
kuulo vaimenee, kun sitä ei käytä.
Aika määrä musiikkia on päähän kertynyt. Nykyisin kuuntelen hirveän vähän
levyjä, enimmäkseen vain radiota. Konserteissa käyn valikoidusti.
Eräänlainen orkesteri on musiikkiopistokin, jossa on johdettavana 30
päätoimista opettajaa ja parikymmentä tuntiopettajaa. Oppilaita on 800.
Joutsenossa on oma noin sadan oppilaan toimipiste, ja muiden lähikuntien
kanssa on solmittu hyvin toimivat sopimukset.
Musiikkiopistoille sälytetään uudistuksia säännöllisin väliajoin.
Viimeisimmästä, toissavuotisesta opetussuunnitelman muutoksesta Hannikainen
ei oikein pitänyt.
Yhteismusisoinnin korostaminen on hyvä, mutta oppilaille asetettiin liian
tiukat tavoitteet takavuosikymmenten tapaan. Muutaman vuoden päästä
joudutaan varmasti höllentämään taas.
Hannikainen korostaa musiikkiopiston olevan harrastustoimintaa. Oppilaista
vain pari prosenttia jatkaa ammattilaismuusikoiksi.
HÄN muistuttaa musiikkiopiston olevan oiva esimerkki kuntien välisestä
onnistuneesta yhteistyöstä. Rahoituksesta rehtori joutuu olemaan
huolissaan. Valtio rahoittaa toiminnasta puolet. Se on elinehto. Loput ovat
kuntien osuuksia ja oppilasmaksuja.
Lappeenrannassa ja muuallakin ollaan kovien paikkojen edessä.
Kustannuksemme nousevat kolme prosenttia, mutta rahoitus vain yhden.
Joudumme joka vuosi korottamaan oppilasmaksuja.
Tarjonnan supistaminenkin saattaa tulla joskus eteen, sillä oppilasmaksuja
ei voi hilata taivaisiin.
Hannikainen muistuttaa, että Suomessa on ollut pitkä sivistämistahto
1800-luvun puolivälistä lähtien.
Valtakunnan tasolla tahto on pysynyt, mutta paikallisesti se on
uuvahtanut. Siinä voi käydä niin, että elämän moninaisuus supistuu.
Gallupit eivät saa ratkaista, mitä tässä maassa pidetään tärkeänä.
Ei syntymäpäivävastaanottoa.
SARI PULLINEN
Kuvateksti
Lapsuuskodin urkuharmoni innoitti Mauri Hannikaisen musiikkiammattiin.
60-vuotias
Mauri Hannikainen
Lappeenrannan musiikkiopiston rehtori
Syntynyt 1.2.1946 Säämingissä
Asuu Lappeenrannan Kivisalmessa
Perhe: vaimo, kolme aikuista lasta, neljä lastenlasta
Lappeenrannan laulukilpailutoimikunnan jäsen
Harrastaa kirjallisuutta, ulkoilua Lapissa ja laduilla, kesämökkeilyä.