Categories
Artikkelit

Pertti Lintunen tuntee Imatran ja imatralaisdemarit Lintusen

Imatran kaupunginjohtajavalinnan musta hevonen Pertti Lintunen teki aikanaan yhteistyöselvityksen ydinalueelle. Lintusen mielestä Imatran alueen tulee hyödyntää nykyisiä vahvuuksiaan aiempaa tehokkaammin.

TENHO TIILIKAINEN

KOTKA. Imatran kaupunginjohtajavalinnassa esiin noussut musta hevonen,

Kotkan sivistystoimen toimialajohtaja Pertti Lintunen on imatralaisille

demaripäättäjille tuttu mies.

Lintunen toimi vuosina 1989–90 valtionvarainministeri Erkki Liikasen ja

Matti Louekosken poliittisena sihteerinä ja erityisavustajana. Imatran

seudun kehitysyhtiön toimitusjohtaja Pekka Ruotsalainen on myös hankkinut

lisämeriittejä samoissa tehtävissä, tosin eri ministeriössä ja eri

ministerin alaisena.

Lintunen pitää itse työnjaksoaan ministerien erityisavustajana tärkeänä.

– Se oli työelämäni korkeakoulu.

Lintunen uskoo, että hyvistä yhteiskunnallisista suhteista on aina hyötyä.

Vaikuttaminen on helpompaa, jos asioista pääsee neuvottelemaan tutun

organisaation kanssa.

– Asioita ei ratkota pelkkiä kirjelmiä lähettämällä, vaaditaan myös

henkilökohtaista kontaktia.

TOIMIALAJOHTAJA Pertti Lintunen tunnustaa uuden vuoden alkaneen

mielenkiintoisella tavalla. Hänen mukaan tulonsa Imatran

kaupunginjohtajakuvioon tapahtui imatralaisten aloitteesta.

– Yhteydenotto tuli selkeästi Imatran suunnasta, joulukuun alussa ryhdyimme

neuvottelemaan asiasta.

Lintunen ei kuitenkaan hakenut paikkaa virallisesti.

– Ei minulla ole ollut tarvetta hakeutua mihinkään.

Hän ei arista kaupunginjohtajan saappaisiin hyppäämistä, jos imatralaiset

valtuutetut niin haluavat.

– Kaupunginjohtajan tehtävä on hyvin monialainen ja vaativa sekä fyysisesti

että henkisesti. Tuskin kaupunginjohtajuus silti sisältää sellaista, johon

en osaisi varautua.

KAUPUNGINJOHTAJAN valitsee Imatran kaupunginvaltuusto ja prosessi on kesken.

– En ole vielä antanut suostumustani mahdolliselle valinnalle, koska

neuvottelut ovat kesken. Enkä missään nimessä ole asennoitunut niin, että

olisin jo nyt sataprosenttisella varmuudella Imatran tuleva

kaupunginjohtaja, Lintunen sanoo.

Imatraa ja Kotkaa Lintunen luonnehtii monessa asiassa samanlaisiksi.

– Molemmissa on vankka teollinen perinne. Kotkassa on tietysti lisänä meri

ja satama, Imatralla Venäjän raja. Raja on nimenomaan seudullinen

mahdollisuus, ei vain Etelä-Karjalalle vaan koko kaakkoiselle Suomelle.

Asema Venäjän rajanaapurina tulee Lintusen mielestä näkyä myös Imatran

tulevassa visioissa ja strategioissa.

– Kaakkoisessa Suomessa tulee lisätä Venäjälle suuntautuvaa tuotannollista

toimintaa. Logistiikan jatkeeksi on saatava myös jalostusarvoa.

Yhteistä Kotkalle ja Imatralle ovat myös kesäiset suurtapahtumat: Kotkan

meripäivät ja Imatra Big Band Festival.

– Kyllähän yhdet hyvät juhlat pitää kesään mahtua.

SYNTYPERÄISENÄ hämäläisenä Lintunen ei pelkää edes kulttuurisokkia siirtyä

Kymenlaaksosta Etelä-Karjalaan. Lintunen teki 1980-luvun taitteessa

Tampereen yliopiston palkkalistoilla ollessaan Etelä-Karjalan

ydinalueselvityksen.

– Kyllä minä alueen tunnen.

Silloisessa selvityksessä ei kuitenkaan tavoiteltu yhtä suurkaupunkia.

– Kyse oli eri yhteistyömuotojen ja -mahdollisuuksien selvittämisestä.

Haastattelin alueen poliitikkoja, kuntajohtajia ja virkamiehiä. Minulla

ovat haastattelut tallella. Voisi olla aivan mielenkiintoista kaivaa vanhat

haastattelut esiin ja katsoa mitä yhteistyöstä 25 vuotta sitten ajateltiin.

Lintusen mielestä kunnallinen yhteistyö on välttämätöntä maakunnan sisällä

ja ylikin. Yhteistyöhön lähdettäessä pitää aina muistaa tärkeät

perusperiaatteet.

– Pitää sopia yhteisistä tavoitteista, eikä nostaa liikaa asioita pöydälle.

Kaikkia maailman asioita ei voi ratkaista yhdellä kertaa.

KOTKASSA KTP ja sen myötä jalka- ja koripallo on kova sana. Lintunen

uskaltaa palloilumiehenä luvata pesäpallon katsomisenkin sujuvan.

– Pesäpalloa en ole enää vähään aikaan itse pelannut. Jalka-, kaukalo- ja

lentopallo ovat minulle läheisiä harrastuksia.

Kuvateksti

Toimialajohtaja Pertti Lintunen teki neljännesvuosisata sitten

Etelä-Karjalan ydinaluekuntien yhteistyöselvityksen.

ES-ARKISTO/TARJA SÄRKKÄ

Kirjoittaja:
Tenho Tiilikainen